Uusi kausi kivalla startilla käyntiin

Fribakauteni 2015 käynnistyi lauantaina osallistumalla Talin Tallaajien Talvisarjan Loska Open -osakilpailuun Kivikossa. Ämpyilin osallistumista epäesimerkillisesti vielä viimeiseen iltaan saakka käytännössä säätekijöiden vuoksi ja kisasäätäminen meni aamultakin sen verran viime tinkaan, että latasin bäginkin kasaan vasta ilmoittautumisen jälkeen pelaajakokousta odotellessa. Se kuvaa hyvin myös henkistä lataustani kisaan, ei mitään paineita eikä minkäänlaisia odotuksia. Ainoa tavoite pelillisesti oli pelata kaksi rundia nautiskellen ja tsekata oma heittokunto, jotta tietäisi mihin pelillisiin tekijöihin on treenien osalta panostettava. Itse kisatavoitteiden osalta mietin, että miten mitään odotuksia voi edes henkisesti rakentaa, jos reenit ovat rajoittuneet pelkästään hallidraivaamisiin. Tiesin siis jo ennen ekalle rundille lähtemistä, että puttaaminen on varmasti vaikeaa (lyhyen puttilämppärisession jälkeen), mutta ajattelin kuitenkin, että siitä ei voi reenaamattomuuden vuoksi myöskään ottaa liikaa paineita, eikä täten sättiä omaa kokonaissuoritusta sen osalta.

Loskasäästä ja talvesta huolimatta Loska Openissa riitti pelaajia. Kuva aamun pelaajakokouksesta.

Eka rundi meni vaihtelevasti tosi mukavassa heittueessa ja sain pelattua kierroksen nolliin. Tiit olivat melkein pääsääntöisesti umpijäässä muutamia sulaneita läikkiä lukuunottamatta. Kokeilin ensimmäisellä kierroksella heittää useammalla tiillä vauhtien kanssa, mutta aiheutin niillä kerroilla aina käytännössä ongelmia. Tukijalan liukumisten vuoksi kiekot suuntautuivat tiiltä mikä minnekin ja käytännössä ykkösrundi meni avauksia korjaillessa. Vaihtelin rundin aikana myös puttityyliä aloittaen spinputilla, vaihtaen sen puolessa välissä push-puttiin ja lopulta vedin suurimman osan puteista haaralta, koska se tuntui toimivan parhaiten ja sillä roikottaen säästyi kovassa tuulessa myös paluuputtiongelmilta. Ekan rundin hienoimpia hetkiä oli Niilon ottama eagle väylällä #7, joka on kyseiselle väylälle varmasti ensimmäinen kisaeagle tähän mennessä.

Ensimmäisen rundin lähtöväylän (#9) tii jään peitossa.

Kisapäivän koomisin hetki osaltani oli rundien välillä pelattu lyhyt CTP-kisa, joka pelattiin heittämällä kiekko per pelaaja jalkapallokentältä Kivikon keskimmäiseen harkkakoriin. Tempasin vauhtien kanssa sohjossa forella siten, että tasapaino tukijalalta huljahti ja jotenkin onnistuin myös griplockaamaan heiton. Kiekko lensi antsassa reilusti suunnitellulta heittolinjalta vasemmalle antsakulmassa ja maahan pysähtyessään koriin kertyi matkaa noin 30m, joten CTP-tuloksella ei tarvinnut paljon juhlia :D. Tilanne lähinnä nauratti, eikä se lisännyt yhtään mitään painetta 2. rundille lähtiessä.

Toisella rundilla päätin, että heitän kaikilta jäisiltä tiipaikoilta paikoiltaan ja vauhtien kanssa vain parilta sulalta tiiltä. Eipä liene yllätys, että peli helpottui melkoisesti. Tiukat kontrolliväylät (Kivikon "pirkkometsä") vaihdoin  bäkkäristä foreen kolmatta metsäväylää lukuunottamatta ja tämä toimi paikaltaan heittäessä paremmin, kuin hyvin. Tuloksellisesti kakkosrundilla ei ollut mitään paineita tai tavoitteita, vaan halusin pelkästään pelata hyvin ja järkevästi. Yllättäen tämä ajatusmalli toimi hienosti ja kylkiäisinä järkevä peli tuotti myös hienon rundituloksen, joka siivitti avoimen sarjan toiselle sijalle. En tehnyt rundin aikana mitään taikatemppuja, vaan keskityin pääasiassa lähäröimään niin lähelle koria, että säästyisin yli 4-5m puteilta ja tämä pääasiassa toimi hyvin. Hyvää rundia edesauttoi myös Jaanin läsnäolo samassa heittueessa, herra lateli välillä sellaisia siivuja paikoiltaan (mm. väylällä #9 bäkkärihysse paikoiltaan kipon viereen), että hommaa ei voinut muuta kuin ihailla ja lisäksi pelasimme sen verran tasaista tulosta, että kamppailimme molemmat palkintosijoista. Siispä hyvä fiilis säilyi heittämisessä myös hyvästä heittueseurasta johtuen loppuun saakka.

Tuuli oli suhteellisen navakkaa koko päivän, mutta se on minulle vain pelkästään positiivinen asia. Ei olisi haitannut, vaikka tuuli olisi ollut vielä kovempaakin - ei tuuli haittaa peliä, se luo siihen just lisää haastetta ja herkullisuutta. Kyllä tuulen kanssa tulee toimeen, kun sitä ei päästä pään sisälle. Tuuli ei haitannut peliäni lainkaan koko päivänä, en havainnut yhtään tilannetta, jossa kiekko olisi tuulen vuoksi käyttäytynyt jotenkin yllättävästi. Ehkä niistä Oulussa ja varsinkin Meri-Toppilassa vietetyistä parista ensimmäisestä fribavuosista on ollut jotain hyötyä :) Itseasissa näin kuin vielä hetken miettii Kivikon rataprofiiliakin, niin siinä on helposti Oulun "wanhoihin" ratoihin yhtäläisyyksiä, tilaa on vetää miten haluaa, mutta tuuli on aina läsnä.

Päivästä opittua:

- Pelaaminen väylä kerrallaan ilman negatiivisia fiiliksiä tai itsensä sättimisiä toimi hyvin.

- Puttitreenaamiseen panostettava, jotta siihen saa enemmän varmuutta kisakauden alkaessa. Käytännössä puttaaminen saatava mieli tyhjänä toteutettavaksi mekaaniseksi suoritukseksi, jota se ei tällä hetkellä ole.

- Forea on treenattava ja koko foretekniikkapakettia tsekattava tarkemmin. Hutaisusta mietittyyn pakettiin viimeistä jämäkkää rannevasaravippaisua myöten.

- Putteri- ja midariavauksia treenattava. Suurimmat ongelmat näiden osalta keskittyvät lähtökulmiin.

Talvikuulumisia ja reeniä reeniä

Hallitreenit ovat jatkuneet koko syksyn ja keväänkin ensimmäinen treeni on jo käytynä. Treenit ovat syksyn osalta olleet vaihtelevia; grippi löytyi, mutta kaikessa draivauksessa on ollut aivan älytöntä varianssia. Varianssi ja saman surkean tuloksen toistaminen herätti tutkimaan videomateriaaleja heittotekniikasta. Kuvasin kaverin avustuksella Tallaajien hallivuorolla useita draiveja videolle, jotta pääsisin kärryille siitä, että mitä ihmettä teen väärin tai olen mennyt tietämättäni tekniikastani muuttamaan.

Kämpille päästyäni uppasin videot kamerastani koneelleni ja tutkin videoita. Ei - en havainnut oikein mitään selkeästi näkyvää ongelmaa, joten fiilarit olivat alkuun että mitäs nyt. Hetken pohtiessani mietin että hei, kevät kaudella hallitreeneissä heittäminen oli vaivatonta, varianssit kunnossa ja itseluottamus korkealla - kokeilin siis laittaa rinnakkain joulukuun alun videon ja kevään viimeisten hallitreenien videon. Ero oli havaittavissa selvästi.

Olin jostain kumman syystä saanut kesän / kisakauden aikana päähäni pakottaa heittoihin enemmän tehoa venyttämällä ristiaskeleen pituutta. Aikaisemmin olen heittänyt erittäin nopealla ja lyhyellä ristiaskeleella, jolloin jo pelkästään eteenpäin askelista tuleva liike-energia välittyy tukijalkaan. Tällä korjauksella sormissa/kämmenessä tuntui (taas ihanasti pitkästä aikaa) kiekon vetovaiheessa paineen tuntua eli just sitä fiilistä, että nyt muuten lötä lähtee! Tällä pienellä korjauksella oli myös muitakin vaikutuksia. Nyt myös askelpituus tukijalalle pysyy vakiompana, eivätkä kiekot lähde vuorotellen taivaaseen tai tonttiin. Heittäminen tuntuu älyttömän siistiltä ja kevyeltä. Ilo on palannut tekemiseen ja suu on jatkuvassa hymyssä hallireeneissä. Nyt kun perustekniikka on taas jonkinlaisessa muotissa, niin voi keskittyä kunnolla eri mittaisten heittojen ja eri heittotekniikoiden hiomiseen. Mahtia!

Olen myös vihdoin aloittanut systemaattisen fysiikan treenaamisen. Aloitin Hipkon Performance Training -harjoittelun, joka on nyt parin treenikerran jälkeen vakuuttanut allekirjoittaneen täysin. Minulle on räätälöity frisbeegolffia tukeva henkilökohtainen treeniohjelma, jossa on tavoitteena kehittää kokonaisvaltaisesti liikkuvuutta, voimaa ja räjähtävyyttä. Treeneissä saa koko ajan ohjausta ja "salilla käynteihini" on tullut selkeästi enemmän asennetta siinä mielessä, että treenejä ei missään nimessä halua jättää puolitiehen, vaan puristaa niin täysiä kuin vain voi loppuun saakka. Treeneissä keskitytään paljon core-lihaksiin ja työtä tehdään pääasiassa vapain painoin.

Kaiken kaikkiaan henkinen asenne tekemiseen on muuttunut entistä enemmän siihen suuntaan, että mitä enemmän treenaat ja näet vaivaa eri asioissa kehittymiseen - sitä enemmän sinulla on mahdollisuuksia kehittyä lisää ja menestyä. Asenteen kehittymiseen ja koko touhun laajempaan funtsimiseen liittyy suoraan pari tänä talvena luettua hienoa kirjaa, mutta jottei tämä blogipostaus paisuisi liikaa, niin niistä lisää myöhemmin.