Prodiscus Open Karkkila, 2. päivä

Paikalle päästyä fiilis tuntui hyvältä ja sääkin oli suorastaan erinomainen. Pienet lämmittelyt, heittäminen tuntui hyvältä ja golf-lähdöllä startti ykkösväylältä.

#1: TD kävi ilmoittamassa, että ykkösellä on CTP-palkinto. Hetken pohdittuani riskejä päädyin kuitenkin lopputulokseen, että en edes yritä CTP:tä vaan vedän keskeltä paikoiltaan pelikirjamaisesti Claymorea. Claymore liukuikin reilusti puolen välin yli. Neppasin putterin korille ja otin helpon parin.

#2: Tällä kertaa päätin pysytellä tiukemmin pelikirjassa ja avata Strikerilla. Avaus mukavasti portin tietämille, josta 35m premium jokerilla loivasti hyssettäen mukille 4m päähän. Helppo par.

#3: Avaus hienosti forella 9m melkein identtisesti samalle paikalle, kuin edellisellä kierroksella. Putti osuu vasemman puolen ketjuihin hyvällä osumalla, muttei jää sisään. Nosto par.

#4: Avaus dessulla hyseflipauttaen ja se onnistuikin ihan mukavasti, vaikka puu nappasi väliltä kiinni ja ampui kiekon vasemmalle. Pääsin kokeilemaan birdie-puttia ylämäkeen noin 15m päähän ja lähellä olikin ettei kiekko livahtanut sisään. Nosto par.

#5: Nyt varman päälle ja kiekko puttipaikoille, siispä putteriavauksen sijaan buzzzia backspinnillä pystysuorassa. Hienosti alas noin 12m puttipaikoille. Kaunis putti ihan keskelle koria, mutta sen verran korkeana, että yläpeltiosuma ja nosto par.

#6: Strikerilla forella suora avaus korille, puu nappasi ennen koria kiekon alas ja matkaa jäi korille taas noin 12m. Haaraputtina kauniisti alaraudan päälle flättinä, josta kiekko pomppaa ylös mutta ei jaksa sisään. Nosto par.

#7: Ykkösrundin tapaan dessu tien kohalle oikealle ja hyville birdiepaikoille. Korille oli enää noin 35-40m matkaa ja tuuminkin, että putterilla edetään. Hetken pähkäilyn jälkeen päädyin Jokerin sijaan uusimpaan Clutchiini. Kiekko lensi just oikeaa linjaa, mutta paineli vain suoraan ilman minkäänlaista fadea. Menin siis pitkäksi noin 15m. Clutch alkanee olla jo ottanut sen verran hittiä, että feidiä ei tarvitse jatkossakaan odotella - kiekkoon siis merkintä asiasta. Noh 15m enää korille ja ainoa tsänssi mukitukseen on päästä koivujen välistä sisään. Koivut pitivät pintansa ja jouduin nostamaan nelosen sisään. Liikaa heittoja vikalle 35 metrille...

#8: Tämä on mulle yksi helpoimmista väylistä. Nyt kun ei ollut eilisiä kovia tuulia, niin vaihdan Maxin sijaan vakaan Bossin ajatuksena edetä pidemmälle ja lähemmäksi kohti koria. Noh forehan lähti hienosti just oikeaa linjaa ja etenikin kyllä pidemmälle, mutta lujemmasta vedosta johtun fade jäi aivan liian vähäiseksi. Ajauduin siis paikkaan, jossa oli tosi paljon puita heittosektorilla, kun taas Maxin paikasta (lyhemmällä heitolla) olisin voinut edetä puhdasta linjaa korille. Näkymätön puu nappasi kiekon alas, jota en nähnyt heittolinjoja valitessani ja jouduin pitkälle par-putille (~12m). Kiekko yläpeltiin ja bogi korttiin. Olisi pitänyt avata sillä Maxilla...

#9: Pommihysse, noin 10m päähän korista. Puttiyritys alaraudan päälle pomppimaan ja lopula juurelta nosto par.

#10: Mielessä liikku ajatus, että nyt varmemmin ja strikeri nyt suorana sinne korille. Helppoahan se on. Siispä kiekko liikkeelle ja puolessa välissä askelia jostain tuonelan perukoilta pomppaa mieleen ajatus, että muista loiva hysse. Jep, muistin loivan hyssen ja heitin vasemmalle pahimpaan mörriin. Rukoilijasirkka-asennosta sankarifore bossilla väylätöntä väylää pitkin korille, ja pääsinkin noin 15m puttipaikoille. Haarasta putteri ilmoille, laskeutuminen alaraudan päälle pomppimaan ja nosto bogie. Putti toimii ja tuntuu hyvältä, mutta pienestä on kiinni sisään menot.

#11: Pelikirjafore - neppiputterilla ja käytännön nosto par.

#12: Odottelua. Bossia hyssenä pelikirjamaisesti ilmoille, mutta joku mindfuck error iskee ja heitto jää 5m liian matalaksi. Kyllä 5m. Löydän kiekon oikealta puskan keskeltä, josta pääsen etenemään polviasennosta bäkkäröiden korille, Kiekko jää kuitenkin koria suojelevaan puurivistöön, josta matkaa korille on vielä noin 10m. Havahdun siihen, että väsymys alkaa puskea ja pahasti. Haukottelua. Korille on suora linja puukäytävää litkin ja mallaillen huomaan, että pystyn puttaamaan linjaa pitkin korille. Kiekko lähtee kädestä ja osuu 1,5m päässä olevan puun laitaan ottaen sivuhipsun ja jääden nostolle. Mitä ihmettä, miten en voinut tajuta tuota puuta, aivan niinkö se olis materialisoitunu siihen kesken heiton. Kummallista. Nostan bogien ja unohdan saman tien koko väylän.

#13: Odottelua. Bossia hyssenä pelikirjaa noudattaen ja kiekko on kauniisti hyvillä heittopaikoilla avautuvalla "pellolla". Edessä puu noin 15m päässä, jossa sivuttain ulottuvat oksat tulevat heittolinjalle - joudun siis hakemaan midarilla ~40m lähestymistä pienessä antsassa. Yritän ulottautua markkerilta mahdollisimman paljon vasemmalle, jotta tarvitsisin mahdollisimman vähän antsakulmaa. Heitän buzzzin bäkkärillä, joka painelee suoraan. Pääsen noin 10m puttipaikalle ja heitän 1,5m ohi korista oikealta - mitä täällä tapahtuu? Herätys! Paluuputti koriin ja nelonen korttiin. Hyvä nelonen tälle väylälle, vaikka kolmostakin oli taas tarjolla.

#14: Väsyttää, mieli harhailee. Keskittyminen, väsyttää taas. Forehysseä pelikirjaa noudattaen, mutta bossi tarttuu korin edessä oleviin metsän yläoksiin ja puttimatkaa jää haaralle noin 18m. Haaraputti alarautaan ja nosto par.

#15: Huaah, odottelua ja väsy iskee lujempaa ja lujempaa. Nyt ei kuitenkaan ole eilisiä tuulia. Bossi kouraan ja varmaa varmemman faden kautta hyville pelipaikoille hakemaan birdietä. Bossi lujaa ilmoille, ei fadea ja outtiin. Outilta mietin eilistä, että nyt otan varmemmin enemmän vasemmalta kiekon forella feidatessa mando suorittaen puttipaikoille. Arvioin etäisyyden vastapuolelle täydellisesti väärin ja vedän suoraan vastapuolen outtiin. Vastapuolen outista vitosheittona neppifore cometilla kipolle, josta kiekko on uhkaavasti pomppaamassa kolmatta kertaa outtiin. Jää kuitenkin rinteeseen, josta putti ja kutonen korttiin. Haukotuttaa.

#16: Odottelua. Väsyttää. Kuitenkin pelikirjasuoritus; midari, tinttausbäkkäri draiverilla, putteri korin alle ja nosto par.

#17: Striker hysseflipillä ja heitto näytti todella kauniilta, varmaan apaut nostolla. Korille päästyä kiekkoa ei näy missään - pahalta näyttää. Lopulta Striker löytyy takapitkäksi menneenä noin 12m päästä ärsyttävien käkkänöiden ja heinien välistä. Väsyttää ja putti lähtee korkeana korin yli - täh? Paluuputti sisään ja kolmonen korttiin. Ihan jepa.

#18: Odottelua ja päästämme samalla myös viereistä väylää heittävät etenemään. Väsymys kasvaa kasvamistaan. Avaan bäkkärillä M2:n luottaen fadeen, mutta heitänkin jonkin kummallisen neppi-pohjaedellä-airbounce-hyssen. En edes saa mandoa kierrettyä, joten joudun heittämään seuraavaksi 40m jyrkästi vasemmalle kääntyvän forerollerin. Heitto onnistui hyvin tuosta vaikeasta paikasta ja pääsin kokeilemaan pitkää puttia. Väsy puskee ja puskee. Vedän putin jotenkin kummallisesti korin yli 12m pitkäksi - siis mitä häh? En edes havahdu ajatuksissakaan siihen, että teen virheitä - väsymys ei nosta minkäänlaista kriittisyyttä tekemiseen esiin. Putti vielä alarautaan ja nosto 5. Nostovitonen siis väylään, jonka piti olla melkeinpä birdieautomaatti.

#19: Odottelua ja väsyä. Teebirdi kouraan, nyt ei tehdä eilistä pituusvirhettä. Noh en tehnyt - hyssessä reilusti puolen välin yli ja 1cm verran outtiin. Siispä dropparille. Premium Jokeri ilmoille kaunis fade ja nätisti laskeutuminen kohti leveintä seiftialuetta - kuuluu kummallinen kova kopsaus ääni - kiekko pomppaa ilmoille ja lentää puoli metriä outtiin. Täh? Punaiset liput liehuivat taas ja seuraavaksi basic Jokeri ilmoille joka tällä kertaa jäi sisään jättäen noin 10m korotettuun koriin. Päätän putata riskeistä huolimatta hyvällä itseluottamuksella sisään ja sinnehän se sujahtikin. Kutonen korttiin. Premium Jokeri oli iskeytynyt maahan tullessaan greenillä olevaan ainoaan 20cm x 20cm nurmikon alta pilkistävään kiveen. Tarkkaa työskentelyä siis.

Rundituloksena karuakin karumpi 71, joka tarkoitti +11:sta. Huomaan jättäneeni bossin outtiin väylälle #15. Haahuilen hakemaan kiekon ja palaan autolle, Lähden ajelemaan kohti Helsinkiä kunnes huomaan, että minunhan piti vaihtaa shortsit ja toiset kengät jalkaan. Auto parkkiin ja kamat vaihtoon. Haukotellen ja naamaan itseä läpsien väsyneenä takaisin kotiin. Perille päästyäni syön ja vedän 2h päikkärit.

Ei enää ikinä mitään paskoja unia tai patjapuljailuja ennen kisapäivää. Väsyneenä ei voi välttyä virheiltä ja kun tulee virheitä, niin ne kertautuvat.

Kaikesta huolimatta Karkkilassa oli mahtavat kisat ja huikeat säät. Suuret kiitokset myös TD:ille sekä molemmille heittueille. Vaikka tulos jäi tällä kertaa superioorisen heikoksi, niin odotan jo innolla ensin vuoden Karkkilan kisoja. Siihen mennessä yritän opetella kännykän arkihälyn ja viikonloppuna toimivan hälytyksen eron, jotta ensi kerralla saisin pelattua kaikki kisakierrokset.

Prodiscus Open Karkkila, 1. päivä

Päivä alkoi varsin tuskaisissa fiiliksissä, sillä nukuin liian pitkään. Kännykän hälytys ei toiminut, tai oikeastaan toimiihan se, mutta herättäisi vasta ensi viikon maanantaina. Vaikka tsekkasin edellisenä iltana moneen otteeseen hälytyksen puhelimesta, niin en jotenkin kiihkeän työviikon jälkeen tajunnut, että tuo hälytyshän on aktiivinen vain arkipäivinä. Siispä yhteys TD:hen ja sovin, että tulen kuitenkin 2. rundille ja sunnuntaina myös pelaamaan.

Lauantai ei ole arkipäivä. Miksen käyttänyt alempaa hälytystä?

Ensimmäinen rundi meni siis täysin penkin alle (nollalla heitolla) ja tästä kepeästi runditulokseksi 136 heittoa. Kakkosrundi starttasikin ukkostuulissa väylältä #8, joten seuraavaksi vuorossa väyläkohtaiset raportit:

#8: Kovan tuulen vuoksi vaihdoin kiekon jyremmäksi, joten Maxilla noin 20m päähän korista, puttiyritys ja käytännön nosto par. Toteutus suoraan pelikirjasta.

#9: Tätä väylää en ollut päässyt reenaamaan, joten päädyin aikaisempien kokemusten perusteella pommihyssettämään. Kova tuuli vaikutti jo ennen heittoa siltä, että se voisi siirtää korkeaa pommihysseä paljonkin sivusuunnassa ja näinhän se sitten tekikin. Kuitenkin neppi putti yläpuolelta korille ja nosto par.

#10: Tässä oli ajatuksena vetää bäkkärillä suoraan ja väistää koivua. Väistinkin koivun, mutta liialla hyssellä, jolloin jouduin mväylältä pahimpaan mahdolliseen paikkaan vasemmalle ryteikköön. Ryteiköstä disaster recoveryllä tavoite päästä korille, mutta miljoonat oksat pysäyttivät heiton puoleen väliin. Nyt kuitenkin pääsi neppaamaan jo korille ja käytännön nosto-bogie.

#11: Fore-neppifore ja putti. Helppo par.

#12: Kovan tuulen vuoksi vaihdoin astetta jyrempään bossiin. Iso hysse noin 15m päähän korista suoralla ja puhtaalla puttilinjalla, putti hieno mutta ei birdietä. Siispä pelikirjamainen par korttiin.

#13: Iso ja korkea hysse bossilla voimalinjoja uhmaten. Kiekko mukavasti jo avautuvalla "peltoalueella". Sen verran pari puuta oli kuitenkin edessä, että korille oli lähestyttävä pienellä antsalla ja varmalla loppufadella. Täten valitsin Jokerin ja annoin mennä, mutta todella vankka vastatuuli tai liian kevyt veto tuohon olosuhteeseen, vei heitosta puuttuvat 10m. Jouduin neppaaamaan korin alle ja ottamaan nosto bogien eli nelosen väylälle, jonka ihannetuloskin pitäisi olla neljä.

#14: Pelikirjamainen varma fore, joka nousi metsän yli ja meni jopa 20m korin taakse pitkäksi (tuulen vuoksi). Putti korille ja nostopar.

#15: Vuorossa mahtava riipasuväylä. Avaan suunnitelman mukaisesti bossilla, jolla vedin reenirundillakin varmasti pienessä hyssessä väylälle. Nyt vedin samalla tavalla, mutta tuohon tuuleen ehkä liian matalana. Kiekko painoi suoraan suoraan ja vaan suoraan, eikä fadea tullut. Siispä avaus jäi oikealle ob:lle. Sen verran heitossa oli kuitenkin pituutta, että uskoin pääseväni forella mandon kiertäen lähestymään korille. Nyt sitten valitsinkin liian jyrän kiekon ja missasin mandon. Tuplasti kiekon valintamoka tälle väylälle. Jatkoin vitosheittoa dropparilta ja korille jäi ehkä 6m matkaa. Putti hienosti korin vahvalle puolelle, mutta outo sylky ulos. Tarkemmin asiaa pällisteltyä vahvan puolen ketjut olivat sopivasti jääneet muutamia senttejä sisäpuolelle. Nyin korin ketjut ulkolaitaan ja nostin ympyräseiskan sisään.

#16: Pelikirjamainen par-tulos, ei mitään yllätyksiä. Midari, lujaa bäkkärillä, neppi korille ja nosto par.

#17: Strikeria suunnitellusti hyseflippinä, näytti tosi makealta kunnes koria ennen oikealla oleva puu nappasi kiekon alas. Puttipaikalla 15m päässä, ei mennyt ja par-tulos.

#18: CTP-väylä, jes! Reenirundilla kiekko oli 2m päässä korista, joten nyt samalla tavalla M2 mukille, antaa kiekon tehdä työn. Noh heitto lähtikin kivasti, mutta M2 painaa tikkusuoraan ilman fadea - ohhoh. Takaviistosta noin 12m haaraputilla, ei mennyt ja nosto par.

#19: Rai rai, käytännössä se pahin väylä. Kuitenkin hyvät fiilikset ja reenien kautta hyvä itseluottamus helppoon par-tulokseen. Teebirdi käteen ja menoksi. Heitto lähtee ja vau, kun näytti hyvältä. Kuitenkin puoli metriä pitkäksi isolla skipillä takalaittomaksi outtiin. Dropparille. Dropparilta premium Jokeri ja skipillä hyppää sisään ja lopulta outtiin. Jeij, kolmas heitto basic Jokerilla ja jäi sisään, neppi korin alle ja nosto-seiska. Minkäs teet.

#1: 19-väylä totaalisesti unohdettuna seifti avaus paikoiltaan Claymorella, joka jäi puoleen matkaan väylälle. Mietin, että jatkanko midarilla vai otanko putterin. Virhe - otin putterin, ja lähäriheitto nousee hitusen liian ylös ja koska ylhäällä ei ole tilaa, niin korille jää vielä 15m putti. Kaunis putti nuollen ohi ja nosto-bogi.

#2: Nyt mietin suhteessa edellistä väylää ja 19:sta, että luottamusta ois nyt lähteä tässä kohtaa hakemaan dessulla kipolle seiftiheiton sijaan. Ja niinhän se onnistuikin, dessu liiteli portin läpi ja löytyi noin 11m päästä korista. Kaunis putti keskelle kippoa ja nätti birdie.

#3: Pelikirjalla taas eli forella dessu kipon kohille 9m ja putti sisään. Helppo peli, birdie korttiin.

#4: Mystinen väylä. Pelikirjamaisesti dessulla hyseflipauttaen, mutta tiillä tuli ehkä liian vähän nostettua jalkoja (tii nousee yläviistoon ja on epätasainen kärjestä) ja heitto jäi jotenkin vaimeaksi ja nousi ylös. Hyvähkö jatkopaikka heittää 30m korkeahko pommifore hyllylle, jossa kori sijaitsi. Sinnehän se maxi forella menikin, mutta hetken päästä se rullaa korilta alas rinnettä pitkin. Pitkä puttiyritys ylämäkeen ja nosto 4. Shit happens.

#5: Valintana putteriheitto pelikirjasta, joka jäi puuosuman vuoksi alas noin 20m päähän korista. Puttiyritys ja nosto par.

#6: Strikerilla foreheitto suoraan koria kohti, joka käänsi vähän yli ja liiteli parit puut nuollen 3m päähän korista. Nosto birdie.

#7: Dessulla lujaa pelikirja mielessä vasenta laitaa ja kiekko liiteli hienosti pitäen antsan sinne oikealle tienkohdille hyllyn päälle. Nyt näytti helpolta birdieltä, ja jatkoinkin neppiforettaen buzzzin tietä pitkin korille 4 metriin. Käytännön nosto pörö ja kierros paketissa.

Kokonaistuloksena siis 67. Kahden väylän ryskäys pilasi muutoin suhteellisen onnistuneen rundin.

Harjoittelua ja pelikirjaa Prodiscus Open Karkkilaa varten

Tämä viikko näyttää kaikkine iltaohjelmineen niin buukatulta, että ainoat vaihtoehdot ehtiä Karkkilaan olivat tämä päivä tai mahdollisesti huominen (Talin viikkispäivä). Jalat olivat vielä maanantain mave-päivästä sen verran puuduksissa, että päätin skipata salit ja painaa tänään Karkkilaan reenailemaan rataa viikonlopun kisaa varten. Jospa sitten huomenna Taliin tai salille, tiedä häntä.

Karkkilan rata on todella vaihteleva ja sopii minulle hyvin monine foreväylineen. Vaikka rata on jonkin verran muuttunut vuosien varrella, on se silti hyvin pitkälti säilyttänyt alkuperäisen radan parhaimpia ominaisuuksia. Nykyiselläänhän rata on kaikkine nurmitettuine metsäväylineen erittäin kaunis. Taitaapa olla niin, että Skellefteåssa olen edellisen kerran nähnyt nurmitettuja metsäväyliä..

Mutta nyt loppuu ratajaarittelut ja mennään itse asiaan, eli Prodiscus Open Karkkila radan pelikirjaan:

#1: Avaus paikoiltaan Claymorella. Kipolle matkaa jää skipeistä ja laahauksista riippuen 10-25m. Haen tältä väylältä pääasiassa par-tulosta, mutta mikäli matkaa on alle 20m kippoon, niin yritän sisään.

#2: Radan ehkä haastavin väylä. Ensin pitää päästä portin läpi ja senkin jälkeen edetä vielä 40-50m tiheän koivikon läpi. Avaan paikoiltaan Claymorella portin tietämille. Siitä neppi Jokerilla kipon alle tietä pitkin bäkkärifaden kera ja putti sisään. Par-tulos siis mielessä, sillä väylältä eksyminen tai laitojen puukimpoilut voivat tuottaa todella pahaa jälkeä tuloskorttiin.

#3: Reenikierroksella vedin tähän destroyerilla suoraa forea, joten sillä pääsee helposti/turvallisesti 15m rinkiin. Toisaalta strikerilla saisi kevyen ylikäännön bäkkärillä ja mahdollisuus olisi päästä ihan korin tyvelle. Fore vaikuttaa kuitenkin varmemmalta ja järkevältä, joten menen sillä. Tästä on tarkoitus yrittää ottaa birdie, mutta par-tuloskaan ei väylältä haittaa.

#4: Radan kummallisin väylä. Korille ei ole oikein mitään järkireittiä, joten keskeltä alivakaalla dessulla hyseflippi ja tavoitteena olla heittämässä kakkosheittoa korin vasemmalta puolelta. Jos kiekko lentää korin vieressä olevaan isoon monttuun, kuten harjoitusrundilla, ei tilanne ole lainkaan huono, sillä siitä pystyy puttaamaan koriin. Todennäköisimmin tältä väylältä tulee kolmosia, mutta jos puuosuma nappaa matkan varrelta mukaan, voi tulos väylältä helposti muuttua bogiksi.

#5: Heitin harjoitteluheittoina kolme midaria pystössä backspinnillä ja kaikki kiekot menivät rännin läpi ja odottelivat alhaalla rivissä ~15m päässä korista. Todennäköisesti heitän väylän kuitenkin puttereilla, sillä 2/3:sta putteriheitosta oli alle 5m päässä korista. Tältä väylältä on ehkä helpoin napsia birdieitä.

#6: Strikerilla fore käytännössä melkein suoraan koria kohti, kiekko kääntää hieman yli ja palauttanee korin tietämille. Ainoa haaste on lähin hieman keskellä väylää oleva koivu, joka on heiton pahin este. Antsaforella sen pääsisi kiertämään kauempaa oikealta, mutta heittokulmat ja nopeuden säätö ovat suoraan foreheittoon verrattuna epävarmemmat. Tästä voi tulla kakkosia, ja käytännössä pahimmillaan par-tulos ellei ala puttiralli. Eikä se ala.

#7: Yksi radan kauneimmista väylistä. Kuumilla keleillä tällä väylällä on lähes trooppisen viidakkomainen fiilis. Vedän lujaa bäkkärillä vasenta laitaa. Kiekkovalintoina joko hakattu dessu tai Striker. Kiekko saa kääntyä hieman yli ja joko pitää kulmansa loppuun saakka, jolloin on tien tietämillä jatkamassa tai jos se palauttaa niin silloin etenen vasenta laitaa korille. Onnistuneella avauksella tässä pääsee kokeilemaan eaglea, muutoin tästä on tarkoitus hakea birdieitä.

#8: Tämä on niitä väyliä, jonka voisi avata hakatulla mega-alivakaalla valkyriellä, joka liukuisi bäkkäriheitolla korin tietämille. Heitossa on kuitenkin sen verran arvaamattomuutta ja korin takana heti OB-alue, että tästä on tarkoitus hakea pääasiassa par-tulosta avaten varmasti forella Bossi pellolle, siitä putteri korille ja nosto-kolmonen korttiin.

#9: En päässyt reenaamaan väylää, koska se sen trimmeröintihuoltotyöt olivat kesken. Aikasempina vuosina olen pelannut väylän pommihyssenä ja saanut tästä kakkosia. Pelaan sen siis samalla kaavalla. Mikäli pommihysse ei ala toimia, niin vaihdan Roc3:een ja suoraan heittoon.

#10: Ähinäväylä. Käytännössä väylällä on yksi puu este noin 30m päässä tiistä ja on suorastaan käsittämätöntä kuinka tuo puu napsii heittoja alas. Avaus strikerilla tai hakatulla dessulla lujaa keskeltä ja toivotaan, että koivuniemen herra pysyy omalla puolellaan. Mikäli heitto onnistuu voi päästä yrittämään kakkosta, muutoin haetaan par-tulosta.

#11: Tuplaforeväylä. Vakaalla dessullta tai bossilla foreavaus loivassa hyssessä noin 20-30m päähän korista. Puttiyritys mikäli mahdollista, muutoin neppi alle ja kolmonen korttiin.

#12: Mielettömän siisti megahysseväylä. Reenirundilla painoin korkean hyssen puiden yli bossilla kymmeneen metriin. Samaa haetaan tuloskiesseillä, mikäli puut estävät puttiyritykset, niin hyvän mielen kolmoset korttiin.

#13: Vaihtoehtojen väylä. Tässä on niin paljon vaihtoehtoja, että se tekee tästä väylästä todella mielenkiintoisen. Joka tapauksessa järkevintä lienee avata vanhan tiiipaikan tiimoille midarilla tai sitten painaa samaa reittiä lujaa suht korkeana hyssenä. Tavoitteena on päästä vanhalle tiille tai siitä suoraan koria kohti nurmikentällä. Ensimmäinen heitto on tällä väylällä ratkaisevin, joten todennäköisemmin yritän #12-väylän tyyppistä korkeaa ja lujaa hysseä Bossilla suoraan oikean kautta aukealle. Siitä sitten neppi korille ja puttia sisään. Birdietä tästä en tule saamaan.

#14: Forella lujaa Bossia vasemman kautta. Tällä väylällä pääsee kokeilemaan birdieputteja.

#15: Huikea tinttausväylä. Bossia bäkkärillä flättinä lujaa tiinsuuntaisesti, joka feidaa ja jää väylän vasempaan laitaan. Siitä forella Buzzzi kipolle ja nosto. Eli just kuten reenirundilla. Mikäli avaus onnistuu, niin tältä väylältä pääsee hakemaan birdieitä.

#16: Lentokenttä keski-OB:lla. Vaikka hinkua olisi ja mahdollista vetää yli 130m bäkkärisiivuja, niin tähän kelkkaan en lähde - sen verran pahat ovat OB:t myös väylän sivuissa mikäli siivuheitot lähtevät leveille linjoille. Avaus bäkkärillä Claymorella 90-100m tietämille, siitä helevetin luja bäkkärijatkoheitto Bossilla tai Dessulla kippohaku mielessä. Todennäköisesti tästä pelaa nelosia, mutta mikäli kakkosheitto onnistuu hyvin, niin tsänssit on birdieihinkin.

#17: Väyläkuva ei anna koko totuutta väylästä. Käytännössä miltei suora väylä johon pieni loppufade ei ole pahitteeksi. Heitän Strikerillä bäkkäriä loivassa hyssekulmassa. Molemmat reeniheitot Strikereilla olivat kympin ringissä. Kakkosia haetaan, mutta kolmonenkaan ei harmita.

#18: Wallride-väylä. Jätän kuitenkin wallridet muille ja avaan vakaalla midarilla (M2) keskeltä kiekon tehdessä työn ja feidaten kipolle. Reeniheitto nostolle, toivottavasti myös kisoissa. Tästä kakkosia kiitos.

#19: Tupla tai kuitti. Super tiukka ob-saareke ja korotettu kori. Väylää on myös pidennetty ehkä 30m aikasempiin vuosiin verrattuna. Avasin reeneissä neljästi Teebirdillä bäkkärihyssen ja kolme kiekkoa löytyi alle kympistä korin tietämiltä turvallisesti väylältä. Pitää vain muistaa varoa, ettei vedä heittoa liian pitkäksi. Jännä väylä kerrassaan, sillä turvallisin alue on kirjaimellisesti korin kohdilla 80-90m päässä tiistä, sinne siis tiippari ja kakkosta korttiin.

Frisbeepoint Players Cupin jälkitunnelmat

Frisbeepoint ja Talin Tallaajat järjestivät lauantaina 22.8.2015 Talissa Frisbeepoint Players Cup -kilpailun. Kilpailu vietiin läpi jännällä reikäpelimoodilla, jossa heittueessa oli aina neljä henkilöä, rundi koostui 9:stä väylästä ja jokaista vastustajaa vastaan pelattiin kolme reikäpeliväylää. Alkuperäinen idea oli ilmeisesti pitää kisat pidempänä kahden päivän versiona, jolloin myös reikäpeliväyliä olisi ollut enemmän. Nyt kuitenkin kisaa oli typistetty, joka näkyi sitten myös reikäpeliväylien määrässä.

Kilpailijat odottavat ensimmäisen kierroksen tuloksia.

Kilpailumuoto oli kerrassaan armoton isolla A:lla. Kisa koostui neljästä 9 väylän kierroksesta, joista ensimmäinen rundi määritteli sen, joutuuko pelaaja koko loppukisaksi pelaamaan puolen välin paremmalla vai huonommalla puolella. Lisäksi oli suorastaan hämmästyttävää, että vaikka pelasi hyvää ja solidia frisbeegolffia, niin kun mittelöt menivät heittueen sisällä sopivasti ristiin, niin tällöin saattoi kaikesta huolimatta olla lopputuloksissa heittueen viimeinen.

Väylä #9 odottaa avauksia.

Myös viimeisimmässä heittueessa viimeisimmällä reiällä oli sellainen tilanne, että heittuekaveri olisi voinut hyvin pelatessaan voittaa koko heittueen, mutta koska väylä ei mennytkään ihan putkeen, niin hän putosi tulosten sopivasti ristiin mennessä viimeiseksi. Onneksi sain pelattua viimeisen rundin sen verran hyvin, että onnistuin voittamaan heittueen, sillä viimeisen rundin heittuevoittajat saivat myös osallistumismaksunsa lahjakorttina takaisin. Joten siinä mielessä kisat menivät ihan hyvin putkeen. Ainoa harmitus oli tuo kummallisuus, että 1/4 kisaa riitti pudottamaan puolen välin huonommalle puolelle.

Jännästä kisaformaatista huolimatta sää oli miltei täydellinen ja kisajärjestelyt onnistuivat hienosti. Täten kisasta on annettava isot aplodit Frisbeepointille ja koko päivän touhunneille TD:ille. Tali on myös tällä hetkellä mielettömän hienossa kunnossa timminurmineen ja huikeine tii-alustoineen, joten siellä jos jossain kelpaa fribaajan olla ja nauttia.

Kisojen jälkeen myös sunnuntaina sää helli, joten taas oli pakko päästä Taliin heittämään kiekkoa. Heitot kulkivat varsin mukavasti, jopa niin mukavasti - että väylällä #17 napsahti Striker suorana foreheittona keskelle koria jääden kauniisti ketjuihin roikkumaan. Mahtava holari ja ensimmäinen Talissa, vaikka lähellä on pariin kertaan oltu. Viimeksi torstaina 20.8. avasin väylällä #5 hyssellä alarautaan. Toivottavasti (tämän vuoden toinen) holari saa vielä tälle kaudelle jatkoa. :)

Menestystä viikkokisoissa

Kolme viimeisintä viikkokisaa ovat menneet viime aikoina kerrassaan loistavasti:

• 10.8. Kivikon viikkokisat -8 (puhtaasta ja tasoituksellisesta tuloksesta voitot)
• 13.8. Talin viikkokisat -3 (tasoituksellisen voitto ja paikka Tallaajien viikkischamp-kisoihin)
• 21.8. Talin viikkokisat -4

Kisaaminen ja heittäminen on tuntunut viime aikoina todella helpolta ja rennolta. Tuntuu siltä, että tiillä ei tarvitse avausta miettiessä tehdä mitään muuta kuin katsoa horisontista pieni tähtäyspiste, laittaa kiekko oikeaan lähtökulmaan ja tempaista kiekko ilmoille. Henkisellä puolella oppimista on tullut älyttömästi ja tällä hetkellä on sellainen tunne, että on oppinut hyväksymään kaikki heitot, niin hyvät kuin huonotkin, eikä täydellisyyttä voi vaatia.

Olen myös huomannut, että huonot heitot tai virheet on mahdollista nollata ja unohtaa hyvin nopeasti. Yksi suuri vaikutus myös esimerkiksi puttauksen parantumiseen on välinpitämätön suhtautuminen siihen. Se ei tarkoita sitä, että puttaaminen olisi höveliä tai sen tärkeyttä ei ymmärtäisi, vaan sitä, että putatessa kisatilanteessa pystyy puttaamaan samanlaisella rennolla intensiivisyydellä kuin reenatessa.

Kaikki nuo yllä mainitut mentaalipuolen kehitykset ovat kehittyneet todennäköisti pääosin siitä syystä, että kesän aikana on tullut luettua nipullisen verran Bob Rotellan golf-kirjoja. Täten on myös tullut pohdittua hyvin paljon kaikkia frisbeegolfin henkisen puolen asioita.

Näillä eväillä on mukava lähteä lauantaina Frisbeepointin Players Cuppiin kisailemaan ja kokeilemaan kevyin mielin kuinka pitkälle on mahdollista päästä!

Fysiikkatreenit ja frisbeegolf - tasapainottelua näiden välillä

Tammikuun (2015) alussa aloitin Hipkon Performance Training -treenauksen ihan siitä syystä, että saisi kroppaan fyysisyyttä ja tietenkin myös sitä kautta etua heittämiseen. Lisäksi tavoitteena oli kuntouttaa heittokäden leikattua olkapäätä, jota on vuosia vaivanneet satunnaiset sijoiltaanmenot.

Seitsemän täyttä kuukautta on nyt tullut treenausta täyteen ja kyllä sitä huomaa selkeästi positiivista eroa aikaisempaan. Palautuminen on nopeampaa ja tänä kesänä on myös omat pituusennätykset menneet bäkkärillä uusiksi. Lisäksi fore lentää tällä hetkellä paikoiltaan apaut sen, mitä aikaisemmin kiskoin vauhtien kanssa. Tekemiseen on myös palannut terävyyttä ja napakkuutta. Leikatun olkapään kanssa olleet ongelmat ovat käytännössä kadonneet kokonaan ja lisäksi sen liikkuvuus on parantunut huomattavasti. Puttaaminen ja lähäröinti vaikeista asennoista ovat huomattavasti parantuneet jo pelkästään siitä syystä, että nyt jaksaa paremmin olla vaikeassa asennossa ja hakea heittolinjoja. En yhtään ihmettelisi, etteikö fysiikkatreenaus lisääntyisi myös frisbeegolf-harrastajilla tulevaisuudessa entistä enemmän, sillä siitä saatavat hyödyt ovat kyllä merkittävät.

Fysiikkatreenaus on kyllä myös vienyt omalla kohdallani hyvin paljon aikaa frisbeegolftreenaamisesta, vaikkakin käyn vain kahdesti viikossa heiluttelemassa rautaa 1,5h kerrallaan. Noiden huomattavan kovien treenien jälkeen ovat paikat usein olleet niin puhki, ettei samana iltana enää fribatreeneistä ole tullut oikein mitään. Välipäivinä paikat voivat vielä olla myöskin niin jumissa, että heittely ei hirveästi innosta. Täten olen ehkä osittain tänä kautena painanut frisbeegolffia liikaa fysiikkatreenien ehdoilla. Usein olisin voinut myös tulevia kisoja varten keventää treenejä, mutta mieli ei ole antanut aina periksi tehdä näin. Tämä onkin nyt laittanut pohtimaan, että varmaan järkevintä olisi kesä- ja kisakaudella ainakin jossain määrin keventää fysiikkatreenejä ja talvi vääntää rautaa kovemmin. Hyvähän tähän on jo viimeistään havahtua näin elokuun alkupuolella. 

Nyt onkin tarkoitus vaihtaa vaihdetta fysiikkatreeneistä enemmän kenttäheittelytreenaukseen, sillä sen vaikutukset runditulokseen ovat vaan yksinkertaisesti niin hurjia jo pelkästään siitä syystä, että luottamus kiekkojen käsittelyyn kasvaa.


Mitä tuo Hipko Performance Training sitten on? Se on ohjattua lihaskuntoharjoittelua, joka keskittyy keskivartalon treenaamiseen ja sitä kautta koko kropan lihaskunnon ja liikkuvuuden parantamiseen. Parasta siellä treenaamisessa ovat yksilölliset ja jatkuvaan kehitykseen tähtäävät treeniohjelmat, kova asiantuntijuus, ohjaus / opastus sekä tietenkin hyvä ja mukava meininki. Salilta lähtiessä on aina älyttömän hyvät fiilikset, vaikkakin usein puhalluttaa melkoisesti ja kroppa huutaa hoosiaannaa, mutta näin sen pitää ollakin. Kiinnostuneille löytyy salin esittelyvideo täältä: https://www.youtube.com/watch?v=uYUaieko7bM

Tämän hetkinen ohjelmani, tällä siis mennään seuraavat 8 viikkoa sarjoja, toistomääriä ja kiloja lisäillen:

Päivä 1:
Maastavetoa 4 x 4 x 140kg
Leuanvetoja 4 x 4 x 14 kg
GHR 3 x 8 (0kg)
Voimapyörää 3 x 8

Päivä 2:
Etukyykkyä tangolla 3 x 4 x 70kg
Yhden jalan kyykkyä 3 x 10 x (2 x 10kg kahvakuulaa)
Punnerruksia renkailla 3 x 8 (todella raskasta, mutta mahtavaa)
Turkkilainen ylösnousu 4 x 10kg (mieletön liike)

Veikkolan fribakaverikisat (post mortem)

Veikkolan fribakaverikisat menivät melkeinpä totaalisesti mönkään ja sorruin lähes kaikkiin mahdollisiin virheisiin, mihin pelaaja voi vain sortua. Pääsyy epävarmaan suorittamiseen johtui treenien vähyydestä ja heikosta luottamuksesta tekemiseen. Kävin kuitenkin kerran kiertämässä melkein koko radan ennen kisoja, joten varsin hurjaa kisa-asennoitumista... Valmistautumisesta kertoo sekin, että olin vahingossa jättänyt osan täysin oleellisista pelikiekoistakin pois bägistä pelkästään huolimattomuuttani - mitäpä sitä turhaan tsekkaamaan bägin sisältöä ennen kisoja... Treenaamattomuudesta aiheuti myös sellaista, että kun yritti keskittyä esim. kiekkojen lähtökulmiin, niin sitten jäi joku muu osio heitosta miettimättä ja tulos oli sen mukaista. Sinnillä kisat loppuun ja kotiin.

Mitä tein väärin:
* Muuttelin rundin aikana puttityyliä epätoivoisesti
* Ajatus ja sitoutuminen heittoihin puuttui lähes kokonaan, ja homma oli lähinnä "toi tonne" -tyyppistä suorittamista
* Lähäreissä pituuksien arvioiminen hankalaa, välillä lähäröin korin ohi 20m pitkäksi
* Touhuun ei meinanut saada millään iloa
* Kroppa vasta vähitelleen palautumassa kovista fysiikkatreeneistä. Paikat jumissa ja pehmeys oli kaukana tekemisestä.
* Väsytti aivan älyttömästi, eikä kroppaa ja mieltä meinannut saada hereille
* Kaikenlainen toistettavuus oli ihan poissa, johtuen varmasti yllä olevista asioista

Mitä korjattava seuraaviin kisoihin:
* Kenttätreeniä, sillä ei sitä heittämättä pysy tatsi tai kehity
* Keveämpää fysiikkatreenejä kisaviikoilla!

Veikkola kutsuu viikonloppuna

Kisoja pitkästä aikaa! Kaikenlaista on kesän aikana ehtinyt jo tapahtua, mutta turnauspelaamisessa on ehtinyt tulla jo miltei kahden kuukauden tauko ellei kahta yhden kierroksen normitali-osakilpailua laske välissä kunnon kisoiksi. Viikonloppuna pärähtää siis Veikkolassa kahteen otteeseen: ensin lauantaina Etelä-Suomen Fribakaveri tour Veikkola ja sunnuntaina kisaillaan Makkarajahti Openissa.

Viime viikolla kävin korkean paikan leirillä treenamassa Narvikin 9-väyläisellä sekä sieltä palatessa kiersin Skellefteån Disc Golf Terminalenin. Molemmat omilla tavoillaan huikeita ratoja. Kisatauon aikana ainakin rentoutta on heittämisessä ja välillä ehkä vähän liikaakin. Tästä syystä päätin tänään käydä hakemassa Veikkolassa tulevaa viikonloppua varten hieman asennetta ja systemaattisuutta touhuiluun.

Veikkolan rata on siinä mielessä "tuttu", että olen kiertänyt sen nyt tämän päivän rundin mukaan laskien kolme kertaa. Ensimmäinen kerta meni vanhaa ja lyhempää leiskaa kiertäen. Viime vuonna kävin kiertämässä radan Mikan kanssa fribatour 2014:een (video) liittyen kertaalleen. Tänään sitten tuli kolmas kerta täyteen ja ratahan oli kokenut muutamia pieniä muutoksia.

Heittelin melkein joka väylällä useampia avauksia ja tässä on nyt sitten radalle pelikirja ainakin perjantain kisoihin:

1. Maxi hyssekulmassa ja skipillä puttialueelle.
2. Roc3 forella oikeaa laitaa, ei haittaa vaikka vähän ylikääntää.
3. Roc3 lujaa suht. vahvassa hyserikulmassa ja fadet kipolle.
4. Striker hieman keskialueen oikealta puolen suorana kipolle.
5. Nykyään suora väylä, jossa kori useita metrejä tiitason yläpuolella. Roadrunner hyssestä suoristaen.
6. Jokeri 2m korkeana oikealle neppinä, josta feidillä kipolle.
7. Destroyer forella paikoiltaan kipolle.
8. Teebird flättinä väylän oikeaa laitaa, lopuksi feidi kipolle.
9. Comet paikoiltaan hyssekulmassa, joka kääntää mietoon hyssekulmaan ja pitkällä liidolla kipolle.
10. Teebird forella, kääntää yli ässää ja kipolle.
11. Pidennetty ja todella kapea lähtöränni, ehkä radan vaikeimpia väyliä pirkottaa. Forella paikoiltaan keskeltä 90-100m, lähäri ja nosto par.
12. Forella paikoiltaan keskeltä väylää, putterilähäri ja putti.
13. Hakatulla clutchilla paikoiltaan kipon alle.
14. Teebird forella paikoiltaan.
15. Roc3 forella miedossa antsakulmassa, kääntyy hieman alkuun ja suoristuu väylä-korilinjalle.
16. Destroyer oikeaa laitaa lujaa, lähäri ja putti.
17. Vakaa Destroyer forella paikoiltaan.
18. Destroyer forella kevyessä antsakulmassa, ässää ja putti.

Rundin jälkeen yllätyin siitä, kuinka paljon loppujen lopuksi forella tuli availtua, mutta toisaalta monet rännit ovat niin kapeita ja tii asemoitu siten, että kuningasforesta vaan saa yksinkertaisesti selvästi enemmän hyötyä suhteessa epävarmoihin bäkkäriflipautteluihin.

Niin tulipa myös huomattua, että bägissä on ihan järkyttävä määrä kiekkoja, joita en radalla tarvitse. Näinpä ylimääräiset kiekot tulikin jo tyhjenneltyä bägistä takakonttiin ja tarkoitus on ottaa vain olennaisimmista kiekoista varakiekot mukaan. Aika innovatiivista.

Bägiin jäävät siis seuraavat kiekot:

• 5 x Clutch eri kulutusasteilla, joista kaksi bränikkää puttiputtereina
• 2 x JOKERi
• 1 x Comet
• 1 x Buzzz
• 2 x Roc3
• 1 x Pro Valkyrie (superioorisen alivakaa utilitykiekko)
• 1 x Striker (alivakaahko)
• 2 x Teebird
• 4 x Destroyer eri kulutusasteilla
• 1 x Max

Normitali VII

Tänään oli Talissa Normitali-liigan ensimmäinen osakilpailu navakan tuulisessa säässä. Tali Openista poiketen flushasin täysin kaikki odotukset etukäteen kisasta ja päätin lähteä pelaamaan rentoa peliä väylä kerrallaan. Ja tästä lopputuloksenahan oli hieno rundi ja kisan voitto! Nyt vihdoin ja viimein sain myös mahdollisesti tonnin rundin hyvin menneen kierroksen kylkiäisinä (ainakin alustava rating näyttää olevan tasan 1000) ja täten yksi pitkään niin lähellä ollut henkilökohtainen tavoite on vihdoin saavutettu.

Lähtöväylänä meillä oli #9, joten rundiraportin voisi aloittaa järjestyksessä siitä eteenpäin:

Väylä #9. Jokeri rohkeasti kipolle, pieni pomppu ihan korin tyvessä olevasta mattokuhmusta, mutta onneksi ei rolleja käynyt ja tästä sitten käytännössä 3m nostobirdie.

Väylä #10. Avaus Claymorella, smoothi putterilähäri 2m ja nosto par.

Väylä #11. Bäkkärirolleri roadrunnerilla siten, että koriin jäi vasemmalta sivusta ehkä 20m. Putteriliidätys (eagle-yritys) yläpeltiin ja hieno 8m paluuputti sisään. Birdie korttiin.

Väylä #12. Tali Openin vikalta rundilta järkeväksi ymmärretty seiftaus eli jokerilla noin 50m avaus, putterilla kipolle ja 4m putti sisään. Solidi par.

Väylä #13. Star bossi flättinä väylää pitkin, joka sitten feidasi hienosti kipolle 7m päähän. Putti sisään ja birdie korttiin.

Väylä #14. Tuuli oli melkein mieletön ja tässä hetken pohti erilaisia kiekkovalintoja, kunnes päädyin distanssidessuun. Kevyt nouseva hysse, joka kääntyi antsaksi ja piti sen lähes loppuun saakka ja näyttikin siltä, että kiekko on ihan korilla. Korille päästyäni kiekkoa ei näkynytkään missään vaan se olikin mennyt tii-korilinjalta korin taakse noin 15m pitkäksi. Hieno avaus tästä huolimatta ja neppasin putterin korin juureen kovan tuulen vuoksi, vaikka mieli olisi tehnyt yrittää puttia. Greeni oli vaan niin järkyttävä tuulinen, että oli ehkä järkevämpi tällä kertaa ottaa varma par.

Väylä #15. Ajatuksena oli kovaa sivutuulta hyväksikäyttäen heittää korkea hysse #18 väylän kautta, mutta heitto jäi aavistuksen verran matalammaksi. Ei hätiä mitiä - hysse tonttiin hyville paikoille noin 25-30m korista. Putterilähäri korin taakse noin 7m pitkäksi ja par-putti sisään.

Väylä #16. Dessu paikoiltaan forella 2m korista ja nosto birdie.

Väylä #17. Prodigyn M2 paikoiltaan forella, kippas vähän yli ja osui puuhun. Koriin jäi matkaa 15m joten puttilähäri korin alle ja varma par.

Väylä #18. Mieletön avaus star dessulla noin 3m korkeana lähes mantereen päätyyn ja sain jopa #15 väylää etenevältä heittueelta kehuja. Tuntu aika huikealta! :) Jokerilla jatkoheitto korille noin 6-7m ja putti sisään. Birdie korttiin.

Väylä #1. Hieno avaus Claymorella miltei mutkaan asti jääden hieman keskellä olevalle puulinjalle. Siitä striker forella suorana eteenpäin, joka tymähti 40-50m päässä olevan puun juureen. Siitä poikittaisasennossa hieman vaikeasta stanssista Comet bäkkärillä koria kohti ja tarkoituksena, että kevyen ylikäännön ansiosta pääsisin nostamaan birdien sisään. Comet kuitenkin ehti ottaa puuosuman matkalla ja koriin jäi vielä noin 25m. Putterilähäri 3m ja putti sisään, par korttiin.

Väylä #2. Kävin eilen muutaman kerran tyhjentelemässä putterit ja midarit tälle väylälle ja totesin reeneissä, että matalahkolla putterivedolla oli parhaat oddsit päästä portista läpi korille. Mallailin hetken, otin vauhdin ja ehkä navakan tuulen vuoksi käänsin hieman liikaa hysseä arvioiden hysseflipin väärin. Kiekko lensi portin vasemmalta puolelta hyssenä ohi ja jatkopaikka dropparilta. Neppi korin alle ja 2m putti sisään. Bogie korttiin.

Väylä #3. Star Bossilla avaus korin taakse noin 10m pitkäksi. Hyvä putti, mutta tällä kertaa alarautaan ja nosto-par.

Väylä #4. Avaus jokerilla jäi puoleen väylään, neppiputtilähäri metriin ja nosto par.

Väylä #5. Avaus Roc3:lla, mutta tuuli nosti, nosti ja vielä kerran nosti feidaavaa kiekkoa taivaisiin. Kiekko putosi johonkin korin vasemman puolen rinteeseen, josta se rolli tienlaidan ojaan. Ojasta foreputtilähäri tolpan juureen ja nosto-par.

Väylä #6. Hyssepuolelta dessulla hysseä, joka jäi varovaisen vedon vuoksi hieman lyhyeksi laskeutuen vasemman puoleiselle väylälle. Jouduin venyttäytymään edessä olevan puun vuoksi oikealle ja lähäröin antsabuzzziforella 40m korille jääden noin 8m puttipaikoille. Putti itsevarmasti sisään ja par.

Väylä #7. Avaus strikerillä nousi hieman korkeaksi osuen ennen vankilaporttia väylän vasemmassa laidassa olevan puun oksistoon ja pudoen sen juureen. Siitä taas buzzzilla noin 30-40m foreantsalähäri 7m ja putti sisään.

Väylä #8. Tosi hyvin lähtenyt Claymore -avaus osuu juuri ennen avonaista paikkaa ensin oikealle puuhun, joka ampuu kiekon vasemmalle ja siellä osuu uuteen puuhun, joka ampuu kiekon väylän oikealle puolelle megavankilaan. Edessä yksi noin metrin mittainen rako noin 7m päässä, sen jälkeen ei hätää. Mietin hetken, että vedänkö bäkkärin vai rollerin, sen verran oli vähän tilaa ja heikosti väyliä. Lopulta mietin parin sekunnin verran Mikon ja Runskin kanssa reenattuja itse-keksittyjä-metsäränniväyliä ja totesin, että kyllähän minä tuosta läpi pääseen. Kevyt hysseputtilähäri clutchilla puoleen metriin korista ja nosto sisään.

Scorecardi näytti miinusta.

Rundin jälkeen kierrostulos näytti -4 ja tuntui aivan mahtavalta, että sai vihdoin kierrettyä hienon rundin Talissa ja vielä reitattuna. Oli tosi helppoa ja rentoa pelata mentaliteetillä, jossa en miettinyt tulosta pätkän vertaa, vaan pelasin täysin ilman odotuksia väylän kerrallaan. Toki kyllähän se kierroksen loppuvaiheilla kävi mielessä, että tässähän on todennäköisesti tulossa erittäin hyvä tuloskierros, jos kaikki menee putkeen, mutta en kuitenkaan jäänyt pohtimaan sitä liikaa - vaan enemmänkin pyyhin kaiken tuollaisen ajattelun tieten tahtoen pois mielestä. Ja tällä kertaa se toimi todella hyvin. Homma toimi hyvällä itseluottamuksella, eikä missään vaiheessa jännittänyt mikään heitto tai putti liikoja eikä turhia tärinöitä tai vapinoita ilmennyt, vaan homma oli pelkkää nauttimista ja järkevien heittoratkaisujen toteuttamista.

Tästä on hyvä jatkaa taas uusiin haasteisiin ja tuleviin kisoihin!

Haix Tali Open 2015 - Haasteiden ytimessä

Tämän vuotinen Tali Open on nyt takana ja viimeiset viisi päivää kisat mukaanlukien sisälsivät melkoista tulosten vuoristorataa. Keskiviikkona reenikierros ilman pidennettyjä väyliä meni -6:een tuulettomassa ja aurinkoisessa tuloskelisäässä. Torstaina pelasimme Mikon kanssa parigolffit Tali Open leiskalla -8:iin. Fiilikset olivat kohdallaan ja kisan ykkösrundia odotti jo kuin kuuta nousevaa.

Pelikirja Tali Openiin. Reenirundien perusteella hyvän tuloksen tekeminen tuntui rennon helpolta.

1. Rundi

Sää helli auringolla ja lämmöllä, mutta navakka tuuli piti kaikkein optimimman tuloskelisään poissa.

Väylä #1. Aloitin väylän pelaamalla toisen heiton reilusti mutkan yli ja käytännössä riitti 40m neppi korille varmoille birdiepaikoille. Jätin jotenkin lähärin liian matalaksi ja jouduin puttamaan birdie-puttia sisään noin kympistä. Ei mennyt ja par korttiin - joka tapauksessa positiivinen huokaus ja seuraavalle väylälle.

Väylällä #2 avasin roc3:sta forella alkuviikon tapaan, mutta kovemman tuulen vuoksi se kippasi reilusti ja missasin portin. Huikean droppariheiton avulla pääsin neppaamaan lähärin vielä korille ja sain pelastettua vaikealta väylältä bogien.

Väylällä #4 täydellinen avaus ~110m strikerilla aukealle vasempaan laitaan, josta pommihyssellä kipolle ~10 metriin. Birdieputti ketjujen ja korin pohjan kautta nostolle ja par korttiin.

Väylällä #8 avasiin strikerilla jotenkin liian korkean ja ajauduin hieman väylän vasempaan laitaan paikkaan, josta on todella vaikeat jatkoheittopaikat. Rolleriyritys jäi lyhyeksi ja käytännössä siitä neppi korille ja bogie.

Väylällä #9 lähes täydellinen avaus strikerillä 8m korista, putti ketjuihin ja ulos. Par-korttiin. Tilanne kokonaisuudessaan +2, joten ei hätiä mitiä, vielä on mukavia väylä napsia tulosta pienemmäksi.

Väylällä #10 olin koko alkuviikon onnistunut avaamaan suoraan kipolle putille ~6m, joten sama oli tavoitteena myös nytkin. Claymore osui kuitenkin heti jo 15m päässä olevaan puuhun, josta alkoi selviytymistaistelu väylätuloksen ollessa lopulta bogie.

Väylällä #12 pelasin pelikirjamaisesti sillä tavoitteena oli taas välttää ob-raja vasemmalla. Striker matalana lujaa ja kiekko hoitaa loput kotiin, mieto ylikääntö ja ei hätää. Noh kiekko meni flättinä, fadet ja pahalta näytti. Melkein ylhäällä oltiin, mutta kiekko oli 30cm ulkona, joten ei voi mitään, neppi korille joka osui puun juureen pompsautten lähärin oikealle lyhyeksi jättäen 12m putin korille. Putti alarautaan ja vitonen korttiin.

Väylä #13 rollerilla melkein aukealle, puttineppi alle ja putti sisään. Kaunis birdie.

Väylä #14 teebirdillä avaus, griplockas ja lensi hyssenä tuulen kannatellen kiekkoa koko väylän ohi takamaastoille tielle. Dropparilta putteriheitto, joka osui korikummun yläosaan just mihin pitikin, nousi 30cm keula edellä ilmaan, laskeutui kyljelleen ja rollasi ob-monttuun. Noh, sainpahan jatkaa kummulta, ja nostoputti käytännössä sisään. Tupla-OB-5.

Väylä #15. Hysse tuulen avulla ~15m, puttiyritys joka jää nostolle ja par.

Väylä #16. Kiinteä nelitoistanen. Nyt seiftataan ja pelataan niinkö olen tämän aina pelannut hyvällä tuloksella. Pro valkyrie lujaa hyssessä josta se kääntää yli ja löytyy yleensä keskeltä alakenttää. Kaikki näyttää hyvältä mutta sitten wtf, kiekko onkin jäänyt lyhyeksi ja löytyi keski-ob-saarekkeelta. Hämmennys, mutta pakko hyväksyä tilanne. Lähäri korille ja OB-4.

Väylä #17. Kiinteä viistoistanen. Varmimmista varmin par-väylä pitkällä perushysseavarilla. Hyssellä siis hienosti väylälle suht pitkälle. Jatkoheitto noin 6m korista. Putti alarautaan ja bogie korttiin.

Väylä #18. Hyvä fore paikoiltaan ~9m, putti alarautaan ja par.

Väylä #19. Kiinteä seitentoistanen. Pelikirjassa paikaltaan fore, joku jamppa menee hillumaan korille. Ihmettelyä mitä tapahtuu. Katsellaan toisiamme heittueessa, noh avaan kuitenkin, jotenkin katse nousee kokoajan valkoiset vaatteet päällä korilla nojailevaan ukkeliin. Avaan forella lähimpään puuhun. Huudetaan kimpassa ukkeli pois korilta, tajuaa häipyä. Bogia korttiin.

Väylä #21. Pelikirjamaisesti maxi forella kipon juureen ja birdie putti nostolta sisään.
Runditulos +8, 5 x OB ja muutama turha puttimissi. Kierroksen jälkeen nuutunu ja aika pettynyt fiilis, ja kovat halut lähteä parantamaan tulosta.

2. Rundi

Sää oli lähes identtinen perjantain kanssa ja itseluottamusta uhkuen oli fiilis pelata nyt vihdoin se kunnon Talikisa-rundi.

Väylä #1. Lähes identtinen ykköskierrokselle, mutta olin ehkä vielä lähempänä koria päästen puttaamaan birdietä 6m:stä. Ketjuista ulos ja par korttiin.

Väylä #2. Prodigyn M2 tällä kertaa vakaampana Roc3:n sijaan ja fore nätisti portista läpi. Samalla kiekolla forelähäri ja lyhyt 6m putti sisään. Kaunis birdie ja hyvät tsemppifiilikset päällä.

Väylä #4. Lähes identtinen ykkösrundin kanssa, miltei täydellinen avaus kentälle, pommihysse mukille ja tällä kertaa 10m putti vaikeasta haara-asennosta nostolle ja par korttiin.

Väylä #5. Avaus pirkkoputtipaikoille ~8m kiposta forella, ketjuista ulos ja par korttiin.

Väylä #8. Jumalaisen kaunis avaus strikerillä ~15-20m korista ja pääsin kokeilemaan birdie-puttia, joka oli just oikean korkuinen ja leijas vain hieman korin vasemmalta puolelta ohi. Helppo nostopar.

Väylä #9. Avaus vielä lähemmäksi koria, isot ylävitoset koko porukalta. Putti ketjuista ulos ja par korttiin.

Väylä #10. Taaskaan ei claymore pysynyt väylällä, vaan taisteluähinällä bogie-pelastus.

Väylä #11. Avaus korilinjalle vasemmalle P1:llä. Putti korin juureen ja nosto par.

Väylä #12. Tällä kertaa safetynä midarilla claymorella avaus, neppi korin juureen ja nosto par.

Väylä #13. Bäkkärirolleri taas aukealle, neppi 5m ja rento hyvä putti keskelle koria pysty- ja vaakasuunnassa, räiskäkori heittää kiekon suoraan takaisin ulos. Par korttiin, se siitä birdiestä.

Väylä #14. Nyt seiffimmin, Teebirdi nätissä linjassa korin mitoille mutta vasemmalle, osuen ob-keppiin ja jääden kiekon verran ulos väylältä, birdie-paikka vaihtui droppariksi, josta putteriliidätys korin oikealle puolelle 7 metriin, ketjuista putteri ulos ja nosto ob-5.

Väylä #15. Avaus taas korkealla hyssellä ylös 15m puttipaikoille, vähän korista ohi ja lyhyt paluuputti sisään. Par.

Väylä #16. Noniin, nyt sitten vaihdetaan pro valkyrie first runin LEGENDaksi ja vedetään varmuudella kentälle birdie-par-paikoille. Tarkoitus oli vetää kevyt hyssekulma ja nostaa heitto vähän korkeammaksi, niin vedin gripparilla lähellä olevan oikean puun latvaan, josta kiekko jäi ehkä lopulta ~25m tiistä. Tästä sitten pitkä hysse koko ob-saarekkeen oikealta puolelta yli ja kiekko ländäsi korin viereen ~10m. Putti alarautaan ja nosto bogi.

Väylä #17. Safetyllä tutulla tyylillä hyssellä kasitoistaväylää hipoen, tällä kertaa kiekko kuitenkin lähti ehkä hieman keskempää ja kova tuuli kantoi sen reilusti vasemmalta ob:lle. Putterineppi korille ja lyhyt putti sisään. OB-4.

Väylä #18. Tosi huikealta näyttänyt avaus sai heittueen ja mukaan liittyneen pienen yleisön taputtamaan. Ylhäälle päästyä kiekko löytyikin vankila-aidan takaa, mitään muuta tsänssiä ei ollut kuin vetää pajatsolla. Lyhyt putti ja par.

Väylä #19. Roc3:lla hyssekulmassa foreavaus, joka ländäsi korilinjalle ~8m päähän. Hyvä täysin korin keskelle pysty- ja vaakasuorassa osunut putti osuu keskelle koria ketjujen kautta tolppaan, kääntyy pystöön ja tulee korin läpi takaa ulos. Pääsee vähän ärräpäitä, mutta pyytelen anteeksi. Nostan parin.

Väylä #20. Avaus pitkälle ~130-140m mahtaville lähäripaikoille saarekkeeseen. Tuuli hulmuttaa vasemmalta oikealle ja mietin millä jatkaa, päädyn claymoreen siksi, että tarkoitus oli heittää suoraan koria kohti ja välttää fade vasemmalle. Kiekko lähtee nätisti, mutta tuuli pääsee kiekon alle ja vie sitä oikealle metrin OB:sta olevan monihaaraisen puun ytimeen, kyllä olisi skippi kelvannut takaisin sisään, mutta tällä kertaa kiekkoa sai kaivaa miltei puun sisältä. Noh, jatkoheitto saarekkeen päästä jokerilla korin viereen ja lähes nosto-OB-bogi.

Väylä #21. Kaunis foreavaus Maxilla 4m korista ja varma birdie.

Runditulos parani eilisestä yhdellä. Taas jäivät OB:t ja ketjusylyt harmittaan, mutta minkäs sille voi.

3. Rundi

Oikea tuloskelisää aamulla rundin startatessa. Aurinko paistoi ja tuuli oli vaimeaa. Nyt jos koskaan, olisi hyvät mahdollisuudet vetää hieno rundi, varsinkin kahden ähinärundin jälkeen kaikkine kehittävine kokemuksineen. Fiilikset olivat kohdallaan ja reeniheitot tuntuivat onnistuvan hyvin.

Väylä #1. Claymorella seiftaten avaus hieman vasemmalle päin, kiekon osuessa turvallisesti puihin. Käännyin ympäri huokaisten, että jes sisällä ollaan ja ihan mukavilla jatkopaikoilla. Kiekolle kävellessäni toimitsija näyttää kiekkoani, joka ilmeisesti oli rollannut ländäyksen jälkeen metrin ob:lle, noh jatketaan siitä. Strikerillä suoraa forea seiftisti väylää pitkin. Kiekko kääntää ihan millin yli ja hakeutuu 40-50m päässä väylän vasemmalta puolelta oikealle hapuilevan puun oksiin. Kiekko kuolettuu, putoaa alas ja menee ob:lle. Syvä huokaus, mutta tsemppaan mielessäni, että ei peliä ole menetetty. Nyt vaan pelataan väylä loppuun näillä bonareilla, ei hätää. Jatkoheitto taas forella cometilla kiekon päätyessä ~25-35m korista. Neppi korin alle ja käytännössä nosto-ob-7.

Väylä #2. Eilisen tapaan paikoiltaan forella Prodigy portin läpi ns. parhaille paikoille. Siitä jatkofore samalla kiekolla ~5m korin yläpuolelle. Putti alarautaan ja nosto par.

Väylä #3. Koska nyt ei tuule, niin valitsin kiekoksi Buzzzin. Puhaltelin käteeni vähän kosteutta, että saisin kiekosta parempaa otetta. Tavoitteena oli nyt heittää suoraan mukille, kuten reeneissä ennen Tali Openin alkua. Otan vauhdin, heitän ja kiekko luiskahtaa liukkaasti kädestä päätyen 15m päähän tiistä osuen vasemmalla puolella olevaan puuhun, joka ampui kiekon syvemmälle vasemmalle. Ei mitään muuta tsänssiä kuin putata väylälle. Mielessä tuumin, että noh pelataan nyt varmasti seiftaten bogie - yks lipse, ei mittään hättää. 65m korille ja selkeä putterilähäri paikoiltaan, valitsen clutchin, jossa mieto fade. Kiekko lentää suoraan, suoraan menee, kääntää yli hintsun pysyy suorassa laskeutuu suoraan siis ob:lle eikä fade palauta suorasta lennosta yhtään vasemmalle. Syvä huokaus ja tosi surullinen fiilis, tuntui älyttömän surkealta ja hetken vajosin miettimään, että mitä edes teen näissä kisoissa. Noh keräsin itseni, nappasin vakaamman putterin ja heitin ob-rajalta kiekon ~40m päähän korin juureen, nosto-ob-6. Ja miltä väylältä!!

Tässä välissä mietin kävellessäni neloselle, että sää on kohillaan ja kaikki tekijät kokemuksineen, ja päästin tilanteen kolmen väylän jälkeen +5:een missaten sen kakkosen birdiepaikanki - ei hyvältä näytä, jos hommaa ei ota haltuun. Mietin, että nyt peli pakettiin, usko tekemiseen kuntoon ja että vielä on niin paljon väyliä ja mahdollisuuksia, että ei peliä ole menetetty - päinvastoin, nämä vastoinkäymiset pitää kääntää hyödyksi ja lopettaa puppelointi.

Väylä #4. Tavoitteena taas keskikenttä ja strikerillä avaus. Liikaa ehkä yritystä joka ilmeni liian isona hyssenä (ehkä pelkona olla joutumatta väylän oikeaan laitaan ja toisaalta tuosta kävellessä mietiskelystä ja vaihteen vaihdosta varmaan työskentelyyn) ja kiekko tömähti puun kautta ~35m päähän tiistä. Kiekolle päästyäni huomaan, että juuri mitään muuta vaihtoehtoa päästä kentälle riskeihin suhteutettuna ei ole kuin forerolleri ja koska väylä on kaltto oikealle, on kiekossa oltava voimaa kääntää vastarinteeseen. Siispä Maxilla forerolleri, jolla etenin huikeasti ~60m aukealle mahtavaan jatkopaikkaan. Siitä sitten pommihysse 4m korista ja paria korttiin.

Väylä #5. Forella avaus birdiepaikoille ja hyvä putti sisään. Birdie korttiin!

Väylä #6. Jokerilla avaus ~6m korin taakse ja putti sisään. Birdietä lissää!

Väylä #7. Hieno avaus "normikorille", jossa pensas suoraan edessä. Kurottaudun pensaan oikealle puolelle ja yritän forella ainoasta "tsänssipaikasta edetä korille", mutta rapsu pensaan oksiin verottaa pituudesta tarvittavat metrit. Birdie-putilla noin 15-20m päässä ja leijutan ihan optimikorkeudelta hieman korin vasemmalta puolelta ohi. Lyhyt par-putti sisään.

Väylä #8. Striker-avaus lähtee hieman liikaa vasemmalle, mutta ei hätiä koska kiekko kääntää yli. Kiekko kuitenki ehtii osua puuhun, joka ampuu kiekon metrin ob-rajan väärälle puolelle. Jatkoheitto ~25m päähän claymorella korista. Puttiyritys leijaa ihan korin vierestä ja tuplabogi korttiin. Kyllä on vaikeaa, kun kerää OBeita.

Väylä #9. Avaus jää ehkä 30m lyhyeksi korista, neppifore korin lähelle ja putti sisään.

Väylä #10. Taaskaan en saa claymorea korille, vaan heitto suuntautuu tälläkin kertaa hieman vasemmalle pysähtyen puuhun. Cometilla foreliidätys väylääpitkin korille ja putti sisään, hieno pelastettu kolmonen.

Väylä #11. Nyt se birdie, tää pitäs olla jo peruskauraa. Valitsen vakaamman clutchin ja heitän ~2m korkean heiton joka jää lyhyeksi. 11m neppilähäri putterilla alle ja nosto par. Ei yhtään onnistumista radan lyhyimmältä ja helpoimmalta birdie-automaatti-väylältä - ei yhtään.

Väylä #12. Peruspeli, claymore tiiltä, putteri korin alle ja nosto sisään.

Väylä #13. Bäkkärirolleri, nousee mäelle ja osuu oikealla olevan puun juureen nousten runkoa pitkin monta metriä ylös ja pysähtyen ihan semi-OK:ille jatkopaikoille. Pohdin jonkin aikaa vaihtoehtoja päästä birdiepaikoille ja eka ajatus oli heittää strikerilla forerolleri, koska mitään järkeviä etenemislinjoja ei muuten ollut. Valitsin kuitenkin lopulta korkean foren, jotta välttäisin puut kokonaan ja menisin vasemmalta korkealta väylää pitkin päästen keskelle aukealle pitkälle birdie-puttipaikalle tai varmalle par-paikalle. Foretin suoraan edessä olevan metsikön puun oksistoon, jonne kiekko jäi. Puun juurelta cometilla suora foreliidätys korille ja 9m putti korin takaa sisään. Huaah, par.

Väylä #14. Tiippari pysyi bägissä ja avasin jokerilla ehkä 50m hyssen, jatkoheitto putterilla juureen ja par korttiin. EI OB:ita jihuu!

Väylä #15. Hysse dessulla kentälle, putteri 4m:iin ja käytännön nosto par.

Väylä #16. Noniin, taas "nelitoistasella" nyt, NYT NYT ei mittään ob:ita. Nyt ei hyssellä oikealle, nyt varmasti LEGENDalla loivahysse joka kääntää yli ja on kentällä. Avaus menee menee ja näyttää hyvältä, ei kuulu ääniä. Kiekko löytyy keski-ob-saarekkeen ja korikentän oikealta laidalta kiekon verran ob-rajan ulkopuolelta. Heittue tuomitsee asian siten, että kiekon on täytynyt tulla korikentän puolelta ob:lle, koska linja oli siitä kohtaa vino. Pääsen siis heittämään kentältä, mutta OB-rankun kera nepin korin alle ja ~7m putti sisään. Syvä huokaus ja OB-4. Ei yhden yhtä ainoata onnistumista tälle kiinteälle Talin nelitoistaselle, ei ainoatakaan.

Väylä #17. Peruspeli ei mitään erikoista, käytännön nostopar.

Väylä #18. Sama juttu ks. edellinen.

Väylä #19. Sama juttu ks. edellinen.

Väylä #20. Taas pitkä 140m avaus ja huikeille birdiepaikoille. Eilisestä viisastuneena valitsin roc3:n ja liidätin sen korilinjalle ~6m päähän oikealle, josta varma putti sisään ja hieno birdie korttiin!

Väylä #21. Maxilla fore kauniisti ja käännyin ympäri tuulettelemaan varmaa birdietä. Kiekko kuitenki rollaa eikä jaksa tulla enää sisään jääden 50cm takaob:lle miltei suoraan korilinjalta. Uusi avaus, bossi forella samaa linjaa hieman hennommin ja kiekko pysähtyi ehkä 7m korin etuvasemmalle puolelle. Hyvä putti ketjuista ulos hienosti vahvemmalta puolelta tietenkin sylkien ja nosto bogi.

Vikan väylän jälkeen fiilikset rundista olivat enemmän surullisen ja musertavan puolella, kuin hyvän ja iloisen. Laskin tuloksen ja se oli yhden heiton parempi kuin edellinen, se tuntui tosi surkealta siihen nähden, mitä olosuhteet olivat. Suorastaan hävetti pelata moinen kierros. Fiilikset olivat sen verran alhaalla, että poistuin tuloslaskennan jälkeen paikalta.

Loppuajatukset kisaviikonlopun tuloksista:

Paluumatkalla autossa ja näin vielä jälkikäteen pohtiessani ajattelin, että kaikesta huolimatta on siinä määrin oltava tyytyväinen, että kierrokset olivat korkeampia kuin tämän hetkinen ratingini - pelasin siis paremmin kuin omalla tasollani. Toisaalta rata on todella tuttu ja täällä jos jossain minulla olisi ollut tsänssit rusauttaa se "tonnin kiessi", jopa pariin kertaankin. Lopputulos on rehellisesti se, että en pystynyt pelaamaan riittävällä tasolla enkä missään vaiheessa pelaamaan solidia kierrosta. Lisäksi suhteessa radan kiertomääriin en oikein pysty näkemään runditulosta ehkä niin positiivisesti. vaikkain pelasin ulkopuolisen silmin oman ratingin ylittävällä tasolla. En myöskään saavuttanut tavoitettani olla reilusti lopputuloksissa puolen välin paremmalla puolella. Toisaalta kaikesta huolimatta on oltava tyytyväinen itsensä keräämiseen ja tasaiseen tekemiseen. Vaikka runtua välillä tuli OB:iden tai muiden vaikeuksien kautta, niin silti pystyin palaamaan suhteellisen solidiin suorittamiseen enkä vaipunut murheiden syövereihin. Kolme tasaista rundia talissa jatkuvasti parantaen Tali Open leiskalla, niin kyllä siitä jo saa vähän olla tyytyväinen ja kääntää hyvillä mielin suunpieliä ylöspäin. Varsinkin vika rundi oli oikeasti alun vaikeuksien jälkeen hyvä, pelasinhan kuitenkin loppurundin käytännössä +1:een. Se, mitä nyt on pelin parannettavuuden suhteen tehtävä on kehittää heiton suuntausta suorissa heitoissa ja palattava tuttuun tapaan puttireenin pariin.

Tali Open scorecard oli palloisa. Ratingit: 941, 948 ja 931

KKODGC vol. 12

Viikonloppu vierähti Oulussa Kombostikobla Open Discgolf Championshipsien merkeissä. Perjantaina aamulento Oulunsaloon ja sieltä bussilla keskustaan, jonka jälkeen lähdimme Riddyn kanssa syömään La Festaan uskomattoman hyvää Pompeiji-pizzaa. Pizzan jälkeen vaihdoimme ulkoilukamat päälle ja suunnaksi valitiin Köykkyrin rata. Köykkyri osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi ja haastavaksi radaksi, jossa pitkästä ja tarkoista heitoista on erittäin paljon etua. Reenirundi jäi vähän nihkeäksi rataa opetellessa ja lopputulos rundista taisi olla jossain +6 paikkehilla.

La Festan pompeijillä olis jaksanu useammanki rundin :D

Mikan nappaama video: Köykkyrin reenirundin avaus, putilla korilinjalla vasemmalla.

Lauantai oli sitten se kisapäivä, jota on odotettu pitkin kevättä. Säätiedotus oli luvannut koko päiväksi lähinnä epävakaista ja vesisadetta, ja tätä myöskin saatiin. Sateenvarjo ja pyyhkeet olivat kovassa käytössä ja tähän päälle saatiin tietysti myös nauttia melko navakasta tuulesta. Ainoastaan Toppila ehdittiin kiertää aamuvarhaisella ilman sadetta.

Kisaporukkaa parveilemassa turnauksen aloittaneen pelaajakokouksen jälkeen Toppilan #1:n tiillä.

Kisat olivat siinä mielessä haastavat, että kaikki radat olivat käytännössä hyvin pitkälti uudistettuja tai sitten täysin uusia. Toppilan rataan oli tehty yllättävän paljon muutoksia ja se teki varsinkin metsäväylistä haastavia. Rundi meni kuitenkin Toppilassakin ihan hyvin ja tulokseksi napsahti mukava -3.

Seuraavaksi vuorossa oli Köykkyri samalla aamupalalla vielä sinnitellen. Teho-energiajuoma oli jollain käsittämättömällä tuurilla hajonnut vaihtokamojen sekaan ja sain tuurilla pelastettua sukat ja yhden pyyhkeen tästä sokeriliuoksesta. Tuloksena myös käsittämättömän tahmea heittokäsi, jota yritin ennen rundia pestä juomavedellä puhtaaksi. Sokerisotku tuntui irronneen käden ollessa kostea, mutta jälleen käden kuivuessa sormet liimautuivat yhteen. Onnistuin tällä tavoin hankkimaan yhden tosi pahan puttirallin väylälle #2, jossa puttasin neljä kertaa liimanäpein korin ohi (väylätuloksena triplabogi). Sain onneksi heittuekavereilta vettä, jolla sain pestyä tämän jälkeen pahimmat sokeriliemet sormista pois. Köykkyri oli haastavaa sinnittelytaistelua nälän, väsymyksen ja keskittymisen kanssa rundin lopputuloksen ollessa +7. Kiitos kahden triplabogin, olisi tulos hyvinkin voinut olla suht. soppeli +1, näin ei kuitenkaan ollut.

Heikki löysi lähärillään Köykkyrin #18:lla lampien välistä kuivaa maata. Kohta lähtee upsi!

Ruokatauon jälkeen oli aivan eri tavalla virtaa ja halua päästä kolmannelle ja viimeiselle rundille, joka kierrettiin Limingan Rantakylässä. Tämäkin rata oli lähes kokonaan uudistunut, joten niin väylät kuin etäisyydet tuottivat jonkin verran hankaluuksia. Onnistuin jostain syystä saamaan lähestymisheitot korien lähelle sellaisiin paikkoihin, että haaraputti oli välttämätön valinta ja koska sen toistettavuus on melko hataraa, niin missasin laskujeni mukaan 7 birdieputtia 6-10m väliltä. Pirkkopaikkoja oli siis paljon ja niin oli tahtoa myös ottaa Köykkyrissä menetetyt heitot solidisti ilman sankariliikkeitä kiinni. Lopputulos rundista bogiefree -4 ja onnistuin pitämään kolmannen sijan.

Turnaus oli uskomaton siinä mielessä, että koko kärkikolmikko oli kolmen radan jälkeen portaittain heiton eroilla toisiinsa. Vääntö oli siis tiukkaa loppuun saakka. Myös mental game puoli toimi koko päivän hyvin sateesta ja Köykkyristä huolimatta. Pelasin täysin ilman odotuksia väylä kerrallaan keskittyen täysin hetkeen, etten edes tajunnut hyvin menneitä rundeja vasta kun siinä vaiheessa, kun tuloksia ynnättiin yhteen. Jopa Toppilan kolmen väylän mittainen birdie-putki oli sellainen asia, jonka tajusi vasta jälkikäteen. Pelaaminen oli siis kaiken kaikkiaan tosi helppoa eikä missään vaiheessa edes pahimmat vastoinkäymiset jaksaneet tuottaa tekemiseen nihkeyttä tai mordor-fiilistä.

Turnaus paketissa ja lopputuloksena 3. sija.

Kisojen tulokset: http://www.riddy.org/tulokset/kkodgc12_20150509.pdf

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli älyttömän mahtava huikean seuran vuoksi. Erityisen suuret kiitokset ennen kaikkea järkkääjäporukalle (Simo & Lastu) ja tietenkin myös Riddylle ja Arille kuljetuksista ja majoituksista! Kyllä taas odottavan aika käy pitkäksi ennen seuraavia KKODGC-kisoja.

Kisasta jäi vielä pohdintona näin jälkikäteen  mieleen haaraputin tärkeys ja sen ehdoton treenaaminen. Seuraavana isompana kisana vuorossa on Tali Open, jossa ei todennäköisesti kovinkaan helposti tarvitse haaraputtailla, mutta joka tapauksessa touhuun on saatava sen verran rotia, että myös siellä itseluottamus pysyy greenillä entistä korkeammalla.

Prodiscus Easter Openin jälkimainingit

Prodiscus Easter Open on takana ja kisat menivät suhteellisen onnistuneesti omalta kohdaltani. Perjantain parigolffit olivat selkeästi viikonlopun kirkkainta hienoutta, kun pelasimme Suvin kanssa sekaparigolffit ja nakutimme -6 tauluun. Heitto tuntui olevan kunnolla tikissä ja putit upposivat solidisti koko rundin ajan koriin. Oli älyttömän siistiä ja mukavaa pelailla huikeassa seurassa! Siitä kiitokset Mikolle, Runskille ja Suville.

Lauantaina yksilökisan ekalla rundilla muutin perjantain peliä ehkä vielä hienovaraisempaan suuntaan varioimalla avauksia ja kiekkovalintoja - toisin sanoen monimutkaistin perjantain yksinkertaisempaa lähestymistapaa rataan. Muutama väylä meni täysin penkin alle ja birdieitten tekeminen oli vaikeaa, tästä tuloksena +5 tosi pahalta tuntuva rundi.

Lauantain kakkosrundilla simppelöin huomattavasti työskentelyä radalla ja ilman muutamaa töhötystä rundi olisi helposti voinut päätyä minkoille, mutta niin ei kuitenkaan käynyt.  Taas kävi niin, että muutama väylä eritoten #6 väylä (rundin aloitusväylä) aiheutti rumaa jälkeä scorecardiin. Osuin yksilökisassa toistumiseen tälläkin rundilla keskellä väylää olevaan sähkötolppaan, jonka jälkeen alkoi väyläkohtainen damagecontrol päättyen seiskaan. Jälleen nytkin oli se hienoutta, että kaikesta huolimatta sain koko ajan parannettua ja järkeistettyä peliä. Silti oli tosi siistiä vielä bonarina päästä pelailemaan Mikan kanssa samaan heittueeseen ja morjestamaan Naamivaaran herraa. Rundin ehdoton herkkujen herkku oli par-tuloksesta huolimatta väylän #5 avaus: täydellinen 7m korkea avaus dessulla, joka kääntyi reippaasti yli ja iski lujaa feidaten tiiltä suoraan korilinjalle - tosin paikalle käveltyä kiekko oli mennyt pitkäksi ja mökötti 13m korin takana. Pitkäksi siis meni, mutta linja ja heitto oli aivan älyttömän huikea ja rundista jäi huikea jälkifiilis.

Sunnuntaina viikonlopun jälkipeleistä ja analyyseistä viisastuneena bägi oli yksinkertaistunut melkoisesti lauantain ekalta rundilta. Se myös näkyi työskentelyssä. Lujia itsevarmoja avauksia ja solidia peliä. Birdie-paikkoja oli todella paljon, mutta putti oli epävarmaa ja arkaa, siispä monet birdiet jäivät ketjupomppuihin ja alarauta hyppyihin, eivätkä ne tällä kertaa edes tuurilla jääneet sisälle.

Mitä siis tapahtui bägille, kun kerroin sen yksinkertaistuneen viikonlopun aikana? Se lienee luettavissa sunnuntain rundin pelikirjasta:

Väylä 1:

Avaus roadrunnerilla korkeana ylikääntävänä antsana. Puttiyritys ja tarvittaessa nosto mukiin.

Väylä 2:

Avaus teebirdillä solidisti väylän vasempaan laitaan, dessua mukille, putti alle ja toinen sisään.

Väylä 3:

Dessua mukille.

Väylä 4:

Dessua taas.

Väylä 5:

Dessua!

Väylä 6:

Strikeri syvälle bägiin piiloon, ja kaunis avaus Dessulla alatolpalle!

Väylä 7:

Strikeri suorana.

Väylä 8:

Leopardi paikoiltaan risteykseen, josta dessua mukille.

Väylä 9:

Dessua ja lujaa!

Väylä 10:

Dessua! Jos kääntää yli niin feidaa takas ja pääsee ehkä kokeilemaan birdietä, jos menee suoraan, niin silti pelaa helposti paria.

Väylä 11:

Strikeri sweettiin, paikaltaan leopardi mukille ja putti.

Väylä 12:

Teebirdi ja feidit kipolle.

Väylä 13:

Roadrunner lujaa ylös, ylikääntäen ja hieman takaisin palauttaen.

Väylä 14:

Dessua!

Väylä 15:

Roadrunnerilla bäkkärirolleri! Kyllä! Koska foren luotto on tällä hetkellä 0, niin kokeilin tätä heittoa tähän kahdesti ja olin molemmilla kerroilla 6-7m päässä kiposta putilla.

Väylä 16:

Strikeria suoraan.

Väylä 17:

Dessua! Pääsin kahdella vikalla rundilla punaiselle pätkätolpalle miltei ultrasweettiin. Molemmilta rundeilta myös birdiet tälle väylälle.

Väylä 18:

Dessua!

Kiekkoja, joita en heittänyt kertaakaan viikonloppuna: P1, P2, Fugitivet, M4, Roc3, Saint Pro, Star Boss. Samaan joukkoon liittyi lauantain jälkeen myös Lucid Escape, jonka korvasi ihan eri luotettavuusasteinen Teebird.

Kohti Prodiscus Easter Openia ja kisa-ITB

Fribakausi 2015 käynnistyy talvikauden esikisoista huolimatta kunnolla vasta nyt tulevasta Prodiscus Easter Openista. Reissutavaroita pakatessani ja kaverin kyytiin hypätessä ei takakontti voikaan olla pullollaan kiekkoja, vaan bägi on jo lähtiessä rakennettava suhteellisen järkevästi kisaa varten. Tietty heittelin muutamat kiekot vielä varmuuden vuoksi matkatavaroiden sekaan vaatteiden väliin, jos vaikka tilanne vaatisi niiden esille kaivamista.

Viidentienristeyksen frisbeegolfrata (5tr) on nyt parin vuoden reissuilta tuttu rata pienine muutoksineen, joten bägi on myös sitä silmällä rakennettu tätä metsärataa ajatellen. Tilaa ei ole hirvittävästi ja tulos on omalla kohdallani ollut aina selkeästi parempaa, kun on pitänyt leveärimmiset kiekot pääosin bägissä. Siispä tätä kaikkea pohtien ajattelin kirjoitella ITB-aiheisen blogipostauksen. Bäginähän mulla on Prodiscuksen rakettireppu, joten kiekkojahan sinne mahtuu.

Putterit:

Puttiputtereina käytän 3 x Clutch Gravity –muovilla. Kaksi jokseenkin kulunutta, mutta puolivakaata ja yksi selkeämmin alivakaa. Käytän näitä myös välillä heittoputtereina pääasiassa alle 50m lähäreissä ja suorissa alamäkiväylissä.

Heittoputteriosastolla löytyykin enemmän tavaraa. Suurinta roolia tällä osastolla hoitavat 2 x Basic Jokeria, joiden täytenä vastakohtana löytyy erittäin alivakaa First Run P1 (ensimmäinen kiekkoni vuosien takaa). Näiden kiekkojen välimaastosta on selvästi puuttunut palanen ja sitä hoitavat nyt tällä kisareissulla neitseellisesti melko iskemättömät D-Line P1 ja P2.

Midarit:

Midareista löytyy myös leveyttä. Isoimmassa roolissa ovat 2 x ESP Buzzzit ja Z-muovinen Hornet. Lisäksi mukana on alivakaa Z-muovinen Comet, jolla menevät hempeimmät lähestymiset. Buzzzeilla menevät suurin osa fore- ja backspin-lähärit. Kaiken varalta mukana on myös 2 x Lucid Fugitivea, Prodigyn M4 ja yksi Champion Roc3. Näistä neljästä jälkimmäisestä kiekosta ei välttämättä mikään lennä viikonloppuna, mutta jos tuulet iskevät, niin Roc3 kaivetaan esille ja sateiden tulle M4. Fugitivet otan reenausta varten, mutta muutoin en ehkä uskalla niitä bägiin tuikata. Iski hämmentävä fiilis, nyt kun asiaa ajatteli tarkemmin. Noh mennään eteenpän.

Fairwaydraiverit:

Fairwaydraiverini ovat pääosin olleet vähän enemmän alivakaallepäin kallellaan, ja tästä on toisaalta tuulisissa kisoissa aiheutunut latefeidien ja lähtökulmien kanssa ongelmia. 5tr:n rata on kuitenkin pääosin tuulen suojissa ja täynnä kapeahkoja rännejä, joten siinä mielessä alivakaahkot fairwaydraiverit sopivat sinne hyvin. Alivakaimpana hännänhuippuna löytyy G-Star Leopard, jolla menevät myös paikaltaan heitettävät pidemmät lähärit. Seuraavaksi löytyy 2 x Star Roadrunneria, joilla menevät pitkästi oikealle taittuvat antsat ja bäkkärirollerit (jälkimmäisiä on talvi treenattu hallissa! :D). Suurinta roolia fairwaydraivereissa hoitavat 2 x Opto Strikerit, jotka ovat hyvin monikäyttöisiä. Niillä hoituvat suurin osa avauksista ja lähes kaikki pidemmät forerollerit. Kuten sanoinkin, niin vakaat fairwaydraiverit ovat olleet hakusessa. Tälle osastolle mukana on nyt kaksi melko erilaista ehdokasta Lucid Escape ja Saint Pro. Näistä Escape on vain hieman Strikeriä ehkä vakaampi, kun taas Saint Pro on selvästi julmempaa osastoa. Jälkimmäiset kaksi kiekkoa käyvät bägistä ulkona todennäköisesti vain, jos tuuli yllättää heittäjän. Lisäksi löytyy vielä Champion Firebird, jolla niitataan tarvittaessa pystypommihysset ja suorat forerollerit.

Distancedraiverit:

Distancedraiverit tälle kisareissulle koostuvat melko poikkeuksellsiesti pelkästään Innovan kiekoista. Jälleen suurimmassa roolissa ovat 3 x Star Destroyeria, jotka ”yllätyksellisesti” ovat alivakaa, vakaahko ja vakaa. Vakainta osastoa hoitaa 1 x Star Boss, joka on selkeästi ylivakain Star Bossini. Tällä kertaa Bosseja mukana on siis vain yksi, ja veikkaisin, että senkin käyttö jäänee suhteellisen vähäiseksi. Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä löytyy iki-ihana Star Max, tuo työjuhta, joka kaivetaan aina siinä vaiheessa esiin, kun tarvitaan todellista työkalua suoriin forerolleihin, ässäforeihin, pommihysseihin tai isoihin skippeihin.

Yhteenveto:

• 8 x Putteria
• 8 x Midaria
• 7 x Fairwaydraiveria
• 6 x Distancedraiveria
• Yht: 29 kiekkoa.

5tr:n rännien ja tarkan markan heittojen tärkeys on siis siinä mielessä nähtävissä, että pääpaino bägissä on heittoputtereissa, midareissa ja alivakaahkoissa fairwaydraivereissa. Näistäkin todennäköisesti putterit ja fairwaydraiverit saavat eniten ilma-aikaa.

Uusi kausi kivalla startilla käyntiin

Fribakauteni 2015 käynnistyi lauantaina osallistumalla Talin Tallaajien Talvisarjan Loska Open -osakilpailuun Kivikossa. Ämpyilin osallistumista epäesimerkillisesti vielä viimeiseen iltaan saakka käytännössä säätekijöiden vuoksi ja kisasäätäminen meni aamultakin sen verran viime tinkaan, että latasin bäginkin kasaan vasta ilmoittautumisen jälkeen pelaajakokousta odotellessa. Se kuvaa hyvin myös henkistä lataustani kisaan, ei mitään paineita eikä minkäänlaisia odotuksia. Ainoa tavoite pelillisesti oli pelata kaksi rundia nautiskellen ja tsekata oma heittokunto, jotta tietäisi mihin pelillisiin tekijöihin on treenien osalta panostettava. Itse kisatavoitteiden osalta mietin, että miten mitään odotuksia voi edes henkisesti rakentaa, jos reenit ovat rajoittuneet pelkästään hallidraivaamisiin. Tiesin siis jo ennen ekalle rundille lähtemistä, että puttaaminen on varmasti vaikeaa (lyhyen puttilämppärisession jälkeen), mutta ajattelin kuitenkin, että siitä ei voi reenaamattomuuden vuoksi myöskään ottaa liikaa paineita, eikä täten sättiä omaa kokonaissuoritusta sen osalta.

Loskasäästä ja talvesta huolimatta Loska Openissa riitti pelaajia. Kuva aamun pelaajakokouksesta.

Eka rundi meni vaihtelevasti tosi mukavassa heittueessa ja sain pelattua kierroksen nolliin. Tiit olivat melkein pääsääntöisesti umpijäässä muutamia sulaneita läikkiä lukuunottamatta. Kokeilin ensimmäisellä kierroksella heittää useammalla tiillä vauhtien kanssa, mutta aiheutin niillä kerroilla aina käytännössä ongelmia. Tukijalan liukumisten vuoksi kiekot suuntautuivat tiiltä mikä minnekin ja käytännössä ykkösrundi meni avauksia korjaillessa. Vaihtelin rundin aikana myös puttityyliä aloittaen spinputilla, vaihtaen sen puolessa välissä push-puttiin ja lopulta vedin suurimman osan puteista haaralta, koska se tuntui toimivan parhaiten ja sillä roikottaen säästyi kovassa tuulessa myös paluuputtiongelmilta. Ekan rundin hienoimpia hetkiä oli Niilon ottama eagle väylällä #7, joka on kyseiselle väylälle varmasti ensimmäinen kisaeagle tähän mennessä.

Ensimmäisen rundin lähtöväylän (#9) tii jään peitossa.

Kisapäivän koomisin hetki osaltani oli rundien välillä pelattu lyhyt CTP-kisa, joka pelattiin heittämällä kiekko per pelaaja jalkapallokentältä Kivikon keskimmäiseen harkkakoriin. Tempasin vauhtien kanssa sohjossa forella siten, että tasapaino tukijalalta huljahti ja jotenkin onnistuin myös griplockaamaan heiton. Kiekko lensi antsassa reilusti suunnitellulta heittolinjalta vasemmalle antsakulmassa ja maahan pysähtyessään koriin kertyi matkaa noin 30m, joten CTP-tuloksella ei tarvinnut paljon juhlia :D. Tilanne lähinnä nauratti, eikä se lisännyt yhtään mitään painetta 2. rundille lähtiessä.

Toisella rundilla päätin, että heitän kaikilta jäisiltä tiipaikoilta paikoiltaan ja vauhtien kanssa vain parilta sulalta tiiltä. Eipä liene yllätys, että peli helpottui melkoisesti. Tiukat kontrolliväylät (Kivikon "pirkkometsä") vaihdoin  bäkkäristä foreen kolmatta metsäväylää lukuunottamatta ja tämä toimi paikaltaan heittäessä paremmin, kuin hyvin. Tuloksellisesti kakkosrundilla ei ollut mitään paineita tai tavoitteita, vaan halusin pelkästään pelata hyvin ja järkevästi. Yllättäen tämä ajatusmalli toimi hienosti ja kylkiäisinä järkevä peli tuotti myös hienon rundituloksen, joka siivitti avoimen sarjan toiselle sijalle. En tehnyt rundin aikana mitään taikatemppuja, vaan keskityin pääasiassa lähäröimään niin lähelle koria, että säästyisin yli 4-5m puteilta ja tämä pääasiassa toimi hyvin. Hyvää rundia edesauttoi myös Jaanin läsnäolo samassa heittueessa, herra lateli välillä sellaisia siivuja paikoiltaan (mm. väylällä #9 bäkkärihysse paikoiltaan kipon viereen), että hommaa ei voinut muuta kuin ihailla ja lisäksi pelasimme sen verran tasaista tulosta, että kamppailimme molemmat palkintosijoista. Siispä hyvä fiilis säilyi heittämisessä myös hyvästä heittueseurasta johtuen loppuun saakka.

Tuuli oli suhteellisen navakkaa koko päivän, mutta se on minulle vain pelkästään positiivinen asia. Ei olisi haitannut, vaikka tuuli olisi ollut vielä kovempaakin - ei tuuli haittaa peliä, se luo siihen just lisää haastetta ja herkullisuutta. Kyllä tuulen kanssa tulee toimeen, kun sitä ei päästä pään sisälle. Tuuli ei haitannut peliäni lainkaan koko päivänä, en havainnut yhtään tilannetta, jossa kiekko olisi tuulen vuoksi käyttäytynyt jotenkin yllättävästi. Ehkä niistä Oulussa ja varsinkin Meri-Toppilassa vietetyistä parista ensimmäisestä fribavuosista on ollut jotain hyötyä :) Itseasissa näin kuin vielä hetken miettii Kivikon rataprofiiliakin, niin siinä on helposti Oulun "wanhoihin" ratoihin yhtäläisyyksiä, tilaa on vetää miten haluaa, mutta tuuli on aina läsnä.

Päivästä opittua:

- Pelaaminen väylä kerrallaan ilman negatiivisia fiiliksiä tai itsensä sättimisiä toimi hyvin.

- Puttitreenaamiseen panostettava, jotta siihen saa enemmän varmuutta kisakauden alkaessa. Käytännössä puttaaminen saatava mieli tyhjänä toteutettavaksi mekaaniseksi suoritukseksi, jota se ei tällä hetkellä ole.

- Forea on treenattava ja koko foretekniikkapakettia tsekattava tarkemmin. Hutaisusta mietittyyn pakettiin viimeistä jämäkkää rannevasaravippaisua myöten.

- Putteri- ja midariavauksia treenattava. Suurimmat ongelmat näiden osalta keskittyvät lähtökulmiin.