sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Powergrip-tour Nummela takana - vaikeaa torstain onnistumisista huolimatta

Amatööritourin ensimmäinen kisa on nyt sitten Nummelanharjussa vietetyn viikonlopun osalta kokonaisuudessaan paketissa. Jäin omasta kisatavoitteestani ja täten suoritukseni viikonlopulta oli iso pettymys. Lauantain eka rundia lukuunottamatta tuloksen tekeminen oli todella vaikeaa. Olen yrittänyt kovasti pohtia, että mitä kakkos- ja kolmosrundeilla tapahtui sellaista, joka erosi vahvasti ekasta rundista. Pari selvää juttua niillä ilmeni, joita käsittelen tarkemmin "mitä opimme osiossa". Vaikka eka rundiin mahtui kaks tuplaa, oli suorittaminen solidia ja -1 tuloksen ottaminen tuntui niin helpolta, että olisin varmasti voinut pystyä reippaasti parempaankin. Tähän en kuitenkaan pystynyt ja syynä lienee jokin psyykkinen tulppa.

Yksi tulpan aiheuttaja oli varmasti se, että pelkkään par-tulokseen grindaaminen toi edellisenä vuonna "heikohkoja ratingeja" ja tämä kummitteli koko ajan mielessä. Rataa oli tänä vuonna kisaa varten vaikeutettu, joten henkinen tulppa ratingien etukäteisfuntsimisesta, on näin kisan jälkeen mietittynä ollut aivan järjetöntä.

Mitä opimme osio:

  1. Älä sorru pakonomaiseen "nyt täytyy kyllä ottaa kiinni nuo pari huonosti mennyttä väylää" -mentaliteettiin. Se luo lisää henkistä painetta ja voi lisätä yliyrittämistä. Yliyrittäminen naama mutrulla vie pelin pois suunnitellusta pelikirjasta, jolloin löydät itsesi vaikeista paikoista ja teet jopa perus-par -pelistä vaikeaa. Tähän sorruin usein kakkos- ja kolmosrundeilla.
  2. Rolleja, huonoja tuuria, keskeltä koria sylkyjä ja vastaavaa tapahtuu. Ne vain kuuluvat lajiin, joten hyväksy ne - äläkä murehdi niistä. Pelaa omaa peliäsi minimoimalla todennäköisyydet edellämainituille. Pahinta on huonon tuurin murehtiminen ja sortuminen ylempänä mainittuun yliyrittämiseen. Koska sorruin iteroimaan näitä ensimmäistä kahta tekijää, niin siinä mielessä kahden viimeisen rundin tulos oli jopa OK, koska lopputulos olisi voinut olla pahempikin. Kun peli muuttuu nautinnosta pakonomaiseksi yliyrittämiseksi ei iloa saa mistään irti ja negatiivisella ajattelulla ei peliä pysty kääntäämään parempaan suuntaan.
  3. Tee tuulen suunnan arviointia ja jos et vieläkään ole varma, niin kysy oikeasti ääneen, joku saattaa vastata. Tuuli luo varsinkin Nummelanharjun kympille suurta haastetta. Ensimmäisellä rundilla arvioin tuulen hyvin ja avaus onnistui nätisti. Kakkosrundilla tuuli oli kasvanut jo merkittävästi, joten ajauduin samalla kiekkovalinnalla kivikasalle OB:lle. Kolmosrundille otin kotoa lähtiessäni mukaan tosi vakaan Star Bossin pelkästään tätä väylää varten - arvioin tuulen puhaltavan oikealta vasemmalle, mutta se puhalsikin täysin suoraan kohti tiitä, joten Star Bossi ajautui kivikasaan. Miten olisi pitänyt tehdä toisin? Siten, että avaus olisi pitänyt tehdä hitaammalla vakaalla tai ylivakaalla kiekolla. Silloin olisin ollut keskellä väylää. Kun kolmosrundilla piti kivikasa-OB-avauksen jälkeen avata varakiekolla uudelleen, niin otin instana sen miettimättä varmoista varmimman Star Maxin ja tempasin sen flättinä kiekon tehdessä työtä ja laskeutuessa keskelle väylää. Ingos problemos, mutta miksi en tehnyt näin aiemmin? Tämä menee osittain oman ratatreenaamattomuuteni ja yliyrittämisen piikkiin, joten oma vika, että tästä aiheutui useita lisäheittoja kokonaistulokseen.
  4. Treenaa haaraputtia. Haaraputti on hyvä ylämäissä ja aina silloin, kun on venyttäydyttävä edessä olevien esteiden vuoksi oikealle tai vasemmalle. Esimerkiksi Nummelanharjussa on korien greeneillä tosi paljon pieniä känkkänöitä tai muita esteitä, joten haaraputtaamaan ajautuu rundin aikana miltei joka tapauksessa.
  5. Nuku hyvin varsinkin edellisenä päivänä ja varmista tällä tavoin riittävä lepo ja energiamäärä kisapäivälle. Huomasin tämän lauantain kakkosrundilla, jolloin edellisillan 4h yöunet aiheuttivat sen, että väsymys ja haukottelu tekivät jopa peruspelistä erittäin vaikeaa ja sorruin aivan typeriin virheisiin. Ne sitten aiheuttivat kohtien 1 ja 2 toistamista, joten ei ihme, ettei tulosta syntynyt.
Sitten vielä loppuun jotain oikeasti positiivista! Viime torstaina (15.5.2014) ennen siis Nummelan osakilpailua napsahti Talin viikkokisoissa oma kierrosennätys rundin kokonaistuloksen ollessa 56 (-2) kahdella tuplabogilla. Rundi tuntui tosi mukavalta ja helpolta, ja se olisi voinut olla jopa useita heittoja parempikin, jos vain olisin saanut upotettua muutkin birdieputit sisään ja vältettyä tyhmät tuplat. Sain rundituloksella varman paikan syksyllä järjestettävään Talin Viikkis Champion 2014 -kutsukilpailuun, mahtia!


Tuloskorttini Talin viikkokisoista 15.5.2014

torstai 15. toukokuuta 2014

KKODGC:ssa pronssille

KKODGC:ssa (vol. 10) oli tällä kertaa 19 kisailijaa sekä selkeästi kovempi taso, kuin aiempina vuosina. Tasosta kertoo hyvin se, että lähes koko päivä pelattiin sateisessa säässä voittajan silti jäädessä kokonaistuloksissa miinuksille.

Pelasin Meri-Toppilan ja Hiirosen radat kurinalaisesti ilman mitään sankariliikkeitä ja niiden yhteistulos (-1) riittikin kisan kärkipaikkaan ennen viimeistä rataa Honkimaata. Kärkiheittueen pelaajista ainoastaan Matti.L oli tuttu pelimies, joten minulla ei ollut mitään hajua, millaisella pelikirjalla herrat Lipponen ja Tervo pelaisivat. Kierroksen edetessä oli kuitenkin selvää, että nämä hieman tuntemattomammat jätkät osaavat Pelata kiekkogolffia isolla p-kirjaimella. Jätkät olivat selkeästi tehneet läksynsä Kajaanin loputtomissa mettäränneissä, sillä sen verran lujaa ja rohkeasti herrat vetivät Kiimingin kapeilla väylillä.

Koska jätkät näyttivät menevän lujaa kohti pokaalia, oli omaa peliä pakko adjustaa seiftilinjalta aggressiivisempaan suuntaan, joka kostautui hero-takaa-ajo-muuvssien vuoksi monilla turhilla bogieilla. Jossain vaiheessa havahduin kuitenkin siihen toteamiseen rundin loppupuolella, että ei näitä herroja voi enää saada kiinni jäljellä olevilla väylämäärillä, joten pykälsin vaihdetta pienemmälle ja palasin ABC-peliin. Yllätykseksi kun vaihdetta laski pienemmälle, niin peli palasi myös samantien par/birdie-kantaan. Tämä sitten lopulta riitti kisojen pronssisijaan. Pronssi tuntui tuossa vaiheessa puoli voitolta, koska palaaminen ABC-peliin oli tapahtunut oikeaan aikaan.

Koko reissu Ouluun ja KKODGC oli järjestelyjen puolesta äijjiltä nappisuoritus, joten kyllä tässä jo heti kisojen jälkeen odottelee kovasti seuraavaa mittelöä. Mahtava reissu, huikeat kaverit ja samalla tutustui taas uusiin hienoihin ihmisiin, niin kyllä kelpaa. Kyllähän sekin on pakko myöntää, että oli kiva voittaa Oulun jätkät omilla kotiradoillaan :). Veikkaan kuitenkin, että ensi kerralla tilanne on taas entistä haastavampaa, kun herrat pistää isompaa reenivaihdetta silmään.

Kisan mitalistit vasemmalta oikealle: Juhani, Erkki ja Marko

Mitä opimme -osio:

  • Kunnioita pitkissä kisoissa vaikeiden väylien ob-rajoja ja pelaa mielummin seiftiä, kuin liian aggrea. Ota siis "kakkosnelosten" sijaan mielummin vaikeilta väyliltä pareja.
  • Oman pelin adjustaminen tilanteen mukaan. Mikäli tilanne pitkässä turnauksessa vaatii suuria yrityksiä, niin yritä isommalla riskillä tiedostaen se, että jossain vaiheessa voi olla järkevää palata takaisin ABC-peliin. Älä siis jätä sankarimuuvi-vaihdetta silmään, vaan mieti kokonaistilanne ja tee sen perusteella vaihdevalinnat. KKODGC:ssa tilanne oli se, että kahden hyvän alkurundin jälkeen riskejä oli mahdollista ottaa huolettomammin, joten vaikka niistä en tällä kertaa hyötynyt, oli ratkaisu riskien ottamiseen silti mielestäni järkevä.
Kisan kokonaistulokset:
http://www.riddy.org/tulokset/kkodgc10_20140510.pdf

Tässä kasa hienoja järkkärillä otettuja kuvia kisan tiimellyksestä sateisessa Hiirosessa. Kiitos Sussu ja Simo!


Bonarina koomisia KKODGC-videokoosteita kisan sankareista aikaisemmilta vuosilta:
Keket 2: http://1drv.ms/1iGLOWP
Keket 3: http://youtu.be/oCf6id06JTM

torstai 8. toukokuuta 2014

KKODGC:n ennakkotuumauksia

Huomenna suuntaan Ouluun, sillä lauantaina pamahtaa käyntiin kaveriporukkamme miltei legendaarisiin mittoihin kasvanut KKODGC (Kombosti Kobla Open Disc Golf Championship), josta on nyt vuorossa kymmenes juhlakisa kuudentoista kisailijan voimin. Tarkoituksena on kiertää turnausmuotoisesti ensin Meri-Toppila, sitten Hiironen ja lopuksi Honkimaan "uusi" rata. Jokaisen pelatun radan jälkeen pelaajat järjestetään heittueisiin tietysti tuloskorttien mukaan, joten jännitystä ja hienoja hetkiä tulee varmasti riittämään. Honkimaan jälkeen katsotaan tulokset ja kruunataan onnistujat. Parhaimmat pelaajat saalistavat hienoa voittopokaalia ja turistiluokanmiehet legendaarista sorsapalkintoa.

On oikeasti älyttömän mahtavaa päästä kavereiden kanssa rundaamaan hienoja ratoja läpi mahtavalla asenteella. Jätkät on nähneet hulluna vaivaa juhlakisan tapahtumajärjestämisiin ja kaikennäköistä tilpehööriä kisapaitoineen on ilmeisesti tarjolla. Itse kisat tulevat varmasti olemaan ainakin kolmen parhaan osalta äärimmäisen tiukat. Joka tapauksessa lauantaina koittaa mielenkiintoinen päivä, joka tullaan varmasti muistamaan pitkään.

Omalta kohdalta on hyvin vaikea arvioida sitä, että mihin heitot riittävät. Heittäminen tuntuu tällä hetkellä hyvältä ja kroppakin on palautunut hyvin pahimmista vastoinkäymisistä. Suurimmat haasteet aiheutuvat täten pelattavista radoista:

  • Meri-Toppila rataa on aikoinaan tullut grindattua harrastuksen alkuvuosina hyvin paljon, mutta toisaalta oma heittäminen muuttunut sen verran paljon noista ajoista, että sen aikaiset heittolinjat ja pelikirjat voi monilta osin heittää olan yli Norjaan.
  • Vielä enemmän haasteita tuo Hiironen, jonka leiskaa on muutettu aika reilusti vuoden 2010 jälkeen. En ole edes ihan varma olenko heittänyt nyt ihan viimeisintä versiota ikinä, mutta pari vuotta sitten kiersimme samaa nimeä kantavassa turnauksessa radan kerran läpi. Pelikirja on siis sieltä kotoisin, tarkoitan siis paria vuotta takaperin heitetyltä utuisesti muistetulta rundilta, eli ei siis ihan kuitenkaan sieltä ja syvältä.
  • Suurimmat haasteet tuo tinkimättä Honkimaa, joka on paikallisten herrojen juttujen perusteella ilmeisen haastava rata. Ilman minkäänlaista ratakokemusta voi realistisen hyvän tuloksen hakeminen tältä radalta olla erittäin vaikeaa.

Huomenna todennäköisesti lähdemme kiertämään jonkin radan, ellei sitten kierretä jopa kaksikin rataa, koska lento Helsingistä Ouluun on perillä jo iltapäivällä. Voisin kuvitella, että todennäköisesti kierrämme ainakin Toppilan radan ympäri. Käytännössä onkin melkein ihan sama, että minkä tahansa radan kiertäisimmekin edes kertaalleen läpi, on siitä varmasti hyötyä lauantain kisoissa. Suurin osahan kisailijoista harjaa kyseisiä ratoja miltei 24/7. Täytynee siis tutkia herrojen heittoja ja linjavalintoja tarkkaan. Kisathan myös videoidaan nyt miltei perinteiseen tapaan, joten "herkkua" on todennäköisesti tarjolla myös myöhemmin juutupessa.

Mika "Riddy" Ylisaukko-oja on tehnyt kieli poskessa hienon kisaennakon lauantain kisoista. Sen verran kovia pelimiehiä kisan osallistujalistalta löytyy, että kisojen voitto voi mennä hyvänä päivänä melkein kenelle tahansa ennakkosuosikeista.


Yksi palkinto on jo tienattu varmuudella etukäteen, nimittäin kisalogon suunnittelukisan voitto :D

tiistai 6. toukokuuta 2014

Reikäpeli takana ja muutama kokemus rikkaampana

Reikäpeli ja piiiiiiiiiiiitkästä aikaa kokonainen rundi Talissa takana. Tappio tuli tällä kertaa, mutta reikäpelivastustaja pelasi sen verran solidia peliä, ettei jossitteluille juuri jäänyt aihetta. Hienoa oli se, että jännitystä riitti viimeiselle väylälle saakka, mutta Ville.R napsautti hankalahkon ja pitkähkön alamäkiputin väylällä 6 varmasti sisään birdieputtini jäädessä hieman matalaksi. Tasuri vikalta väylältä ja 5-6 voitto Villelle.

Tässäpä käsiteltynä päivän onnistumiset ja virheet, sekä lopussa päivän kootut oppimat:

Virheet ensin:

Väylä 15:
Solidi ja aivan varma par-väylä, jopa birdie on hyvin mahdollinen lyhyeen suoraan versioon. Avasin peruspelikirjan mukaan lujalla hyssellä hieman väylän 18 yli. Heitto oli hipsun verran liian matala ja kiekko osui 65m päässä olevaan puuhun. Kakkosheittopaikka oli tosi vaikeassa paikassa ob-rajalla, josta en löytänyt mitään muuta keinoa päästä järkevästi pois ja koria kohti, kuin heittää matalan lujahkon foren semipolvikyyrystä yrittäen skippiä korille. Heitto onnistuikin melko hyvin, mutta korille jäi vielä noin 12m matkaa. Puttilinjalla roikkui heittomatkan puolessa välissä roikkuja koivun oksia, joita piti varoa. Korin korkuinen putti alarautaan ja nelonen korttiin. Ville pelasi solidisti väylälle, kipolle ja laittoi noston sisään.

Väylä 2:
Tilanne oli se, että Villellä oli selkeä 6-3 johto tässä vaiheessa. Hän avasi portin ohi vasemmalle, joten minulla olisi ollut helppo tilanne avata portin eteen ja ottaa varma kolmonen. Viime sekunneilla päätin kuitenkin kokeilla cometilla varovaisen helppoa heittoa suoraan portista läpi. Varovaisuus kostautui, ote Cometista oli liian kevyt ja kiekko luiskahti hieman vedon lopussa käsistä mennen kevyessä hyssessä koko portin ohi reilusti vasemmalta puolelta. Siitäpä sitten jatkettiin kimpassa dropparilta peruspelillä korille ja putit sisään. Joka tapauksessa typerin virhe, johon mahdollisesti koko reikäpelin voitto kaatui.

Väylä 8:
Avaus Cometilla meni hieman leveäksi ja osuin noin 10m päässä olevaan puuhun, johon kiekko käytännössä kuolettui. Tuumin hetkisen verran, että mitään bäkkärilinjaa ei ole, joten ainoaksi vaihtoehdoki jäi liidättää kiekkoa väylää pitkin forella. Otin Cometin kouraan ja heitin sen forena loivassa hyssessä. Kiekko suoristui nätisti ja liiteli lähes aukealle saakka. Mahtava pelastus! Villekin epäonnistui hieman, mutta onnistui kolmannen heittonsa sijoittamaan korille. Sitten oli minun vuoro, ehkä maksimissaan 16m lähestyminen käytännössä ilman mitään esteitä. Otin varman päälle ja heitin kolmannen heiton Basic Jokerilla kevyenä hyssenä kipolle. Kiekko napsahti tolpan juureen, kääntyi pystöön ja kieri koko greenin ulkopuolelle risukon taakse. Pitkä huokaus.... - Itsensä kerääminen ja neljännelle todella vaikealle heittopaikalle. Nyt piti heittää reilusti ylämäkeen puiden ja risujen välistä, heitto onnistuikin varsin mallikkaasti, jos mallikkaaksi voi sanoa rautaosumaa. Rautaosumasta kiekko kieri hiljalleen koko rinteen alas pysähtyen vasta kun oli sentin verran kokonaisuudessaan ob:lla. Siinäpä se sitten oli, eipä tarvinnut pisteitä tältä väylältä miettiä.

Väylä 9:
Himpsun verran liian luja heitto Clutchilla, joten feidejä ei ehtinyt tulla ja kiekko liiti minihyssenä lähes tikkusuoraan korin taakse rinteen pohjalle. Ville avasi kipolle kolmeen metriin, joten piste ansaitusti vastustajalle.

Väylä 10:
Antsafore ei-niin-vakaalla Star Dessulla käänsi hieman liian nopeaa feidiksi ja liiti ilman puuosumia syvälle oikean puolen metsään. Hetken tilannetta tuumiessani, näin että edessä oli lähes vastaava heittolinja, kuin aiemmin väylällä 8 heittäessäni kakkosheittoa. Comet siis kouraan ja suora nätti fore koria kohti pienestä kyyryasennosta. Kiekko ei ihme kyllä pompannut yhtään eteenpäin, vaan tyssäsi täysin pehmeään maahan. Korille oli vielä ehkä 8m matkaa, mutta heittolinjojen edessä olevien puiden vuoksi ei mitään järkevää linjaa käytännössä ollut. Epätoivoinen yritys ja kiekko kylkihipsupuuosumasta toiseen vaikeaan paikkaan. Neljäs putti jälleen kylkihipsulla puuhun ja lopulta nosto vitonen korttiin. Ville pelasi solidista keskeltä väylää ja otti perusvarmalla pelillä tyylipuhtaan parin ja vei väylän pisteet.

Väylä 11:
Tämän lasken enemmän epäonnistumiseksi, kuin onnistumiseksi, koska yksi pieni virhe riittää reikäpelissä ratkaisemaan väylän tuloksen. Avasin tosi makeasti huikealla First Run Legendalla ihan koriaukion alkuun vasempaan laitaan Villen avatessa pari kymmentä metriä avauksen osuessa vasemmalla oleviin puihin, hänellä kiekko jäi kuitenkin ihan ob-rajalla sisäpuolelle väylää. Ville jatkoi forella väylää pitkin seuraavaan heittopaikkaan jäädessä vieläkin pituudessa avaukselleni. Ville jatkoi ja heitti kolmannen heiton antsassa perusvarmasti korin lähelle. Mietin hetken toista heittoani ja totesin, että olen heittänyt tämän miljoona kertaa birdienä siten, että vedän täysin vapaata forelinjaa kipolle. Jostain syystä en valinnut pelikirjakiekkoa, vaan otin kouraani Star Maxin. Siinä kiekkovalintaa miettiessäni totesin, että järkevintä olisi heittää kevyt antsa ja antaa kiekon feidata kipolle. Heitto kyllä lähti mukavasti, mutta pieni antsa vei kiekon liikaa vasemmalle ja feidin ollessa melko lyhyt, jäi kiekko reippaasti korista jääden ehkä 10m korilinjalle korin vasemmalle puolelle. Tämä oli aivan älytön virhe, eikä heittoon olisi pitänyt ryhtyä varsinkaan siinä vaiheessa, kun mietti foreantsaa normaalin hysseforen sijaan. Pitkä birdieputti osui korin kattoon lennättäen kiekon noin 7m päähän korista. Par-putti mukiin ja Ville nosti omansa myös. Väylästä siis tasapeli.

Väylä 12:
Väylä pelattiin lyhyenä ja Ville avasikin edeltä nätisti noin 8m päähän kiposta. Mietin hetken omaa kiekkovalintaani ja tuumin, että oma ESP Buzzzini ja juuri ehkä tämä tietty oli juuri se vakaampi versio, jolla voisi turvallisesti heittää korista hieman oikealle suoran heiton, joka sitten feidaisi kipolle. Buzzzi lensi kuitenkin ehkä 40m suoraan, kunnes lähti vaeltelemaan oikealle ja palaten takaisin. Matkaa korille oli ehkä 15m, joten vaikea putti oli tiedossa. Putti ohi ja kolmonen korttiin. Ansaittu birdiepiste vastustajalle!

Sitten onnistumiset:

Väylä 13:
Rundin aloitusväylä, koska ykkösellä oli hirveät ruuhkat ja reikäpeli oli saatava pelatuksi. Ultrium Legendalla luja pitkä hysse kipolle ja putti sisään. Birdie korttiin ja väyläpiste mukaan.

Väylä 14:
Tähän mennessä ehkä paras avaus väylään ikinä, vaikka nykyisessä leiskassa kori onkin viety kauas oikealle pienen vallin päälle. Avaus Star Katanalla, joka taittoi nätisti yli antsaten noin 20m päähän korista. Lyhyt lähäri kipolle ja käytännössä nostokolmonen korttiin. Villen ottaessa nelosen sain väyläpisteen korttiin.

Väylä 16:
Forella pelikirjan mukaan star dessu kipolle, joka sitten osuikin puuaitaan jääden ihan aidan viereen. Merkkasin kiekon, tutkin hetken heittomahdollisuuksia ja kurottauduin siten, että sain puttikäden puuaidasta sisäpuolelle. Tsekkasin vielä varmuudella, että heittosuunta pysyy täysin koria kohti ja vippasin kiekon suoraan nätisti keskelle koria. Kakkonen korttiin ja ansaittu reikäpelipiste plakkariin.

Väylä 4:
Basic Jokerilla peruspelikirjan mukaan väylää pitkin suora heitto, joka lopussa feidasi nätisti alas. Kiekko oli 3m päässä reippaasti korotetusta korista, joten melko helppo nosto kippoon ja birdiellä taas reikäpelipiste mukaan.

Väylä 7:
Kaunis avaus bäkkärillä Premium Laserilla, joka otti hieman ennen korilinjaa puuosuma oikealta puolelta väylää juuri ennen feidin alkua. Joka tapauksessa noin 8m puttipaikalla, kiekko alaraudan yläosaan ja birdiet mureni siihen. Kolmonen korttiin ja tasurina mentiin.

Mitä opimme tänään -osio:

  • Jos kaveri missaa reikäpelissä mandon tai heittää ob:lle, niin silloin voi vaikealla väylällä varmistella ja ottaa itse väylältä helpon parin, kun kaveri joutuu yrittämään herosuorituksin samaa. On täysin tyhmyyttä avata vastustajan perässä samaan outtiin, joka olisi ollut kierrettävissä miljoonalla heitolla.
  • Pysy pelikirjassa, älä kikkaile. Reikäpelissä yksikin virhe voi ratkaista lopputuloksen, koska mahdollisia rolleja ja muita vastoinkäymisiä on mahdotonta arvata etukäteen.
  • Pelaa loppuun asti, älä luovuta! Näin teinkin ja otin loppua kohti sarjassa pisteitä ollessa viimeisellä väylällä avauksenkin jälkeen vielä niskan päällä. Ei siis kannata luovuttaa ja turhautua vastoinkäymisestä, vaan ottaa ne oppimina ja mennä astetta vahvempana seuraavalle väylälle.
  • Sijoita lähäri korin lähelle, niin säästyt pitkiltä puteilta. SURPRISE! :D
  • Kannattaa kiertää rata ennen kisoja ympäri, niin ei tarvi joka väylällä kysellä, että missähän se kori on nyt tällä hetkellä nykyisellä leiskalla.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Selkävoitto loukkaantumisista holarin kera

Selkä alkaa tuntua jo huomattavasti paremmalta, kiitos sinnikkäiden kävelylenkkien ja venyttelytreenien. Kävimme eilen kaverin kanssa kiertämässä Siltamäen radan, jossa ei juuri pitkille repiville heitoille käytännössä lainkaan tarvetta. Juuri tästäpä syystä sinne oli hyvä lähteä kokeilemaan selän ja olkapään kuntoa. Ensimmäiset kolme väylää olivat enemmän tai vähemmän hakemista ihan perusheitoissa, mutta sitten heitto alkoi taas vähitellen löytyä. Väylältä neljä napsahti foreskippiholari (dessulla), seiskalta foreskippiosuma korin pohjaan (maxilla) ja väylällä neljätoista foreskippi tolppaan (maxilla taas), joten ainakin fore tuntui olevan ihan hyvässä iskussa. Muuten päivän parasta antia oli se, että heittäminen tuntui keveältä eikä kipuja tuntunut.



Tänään sitten avattiin Kivikon viikkokisakausi aurinkoisessa säässä ja samalla opettelimme Juha.K:n johdolla TD:n tehtäviä. Kisojen ajan radalla oli kovahko ja jännä tuuli, joka puhalsi käytännössä täysin eri suunnasta, josta se nyt normaalisti puhisee lähes aina. Tuuli tuottikin jonkin verran vaikeuksia heittoon, sillä jostain syystä tein ihan liikaa tuuleen liittyviä heittolinja- ja heittovalintoja. Annoin siis tuulen mennä kunnolla pään sisälle. Tämä sitten aiheutti sen, etten päätynyt aina parhaimpiin ratkaisuihin. Myös putti oli välillä vähän liian rentoa ja suoritus oli muutamaan kertaan heitto sinnepäin. Tuo oli aika outo juttu, koska yleensä keskityn puttiin kaikkein eniten. Tuhrin älyttömän monta birdie-paikkaa ketju tai metalliosumiin, ja niistä johtuen otin mm. vitosväylän koririnteessä yhden kolmos-vitosen. Lopputulos rundista jäi +1:een, joka ei juurikaan mieltä lämmittänyt. Toisaalta jostain se kausi on aloitettava ja ainakin jäi aimo annos parannettavaa ensi viikon kisoihin.

Huomenna on sitten vuorossa Tallaajien reikäpelien ensimmäinen matsi Reissin Villeä vastaan Talin frisbeekehdossa. Tavoitteena on pelata nöyrästi perusvarmaa peliä ja tiukentaa, mikäli tilanne sitä vaatii. Tiukkaa vääntöä on täten luvassa.

Mitä opimme osio:

  • Venyttele paljon varsinkin jalkoja ja pidä selästä hyvä huoli. Kannattaa muistaa, että suurin voima heittoon tulee nimenomaan jaloista ja selästä, siksi ne myös joutuvat kovimmalle koetukselle kiekkogolffissa.
  • Älä anna tuulen vaikuttaa liikaa päätöksiin. Vastatuuliolosuhteissa tukea kannattaa hakea vakaammista kiekoista, mutta sivutuulissa kannattaa välttää sivumyötäisiä voimakkaita hysse- tai antsalinjoja. Ei liene apinan neuvo sanoa, että tuulen päästessä miltei pystössä olevan kiekon pohjalle, ottaa kiekko siitä kunnon sivudistanssit ja kontrolliheitot ovat vaikeita.
  • Puttaa keskittyneesti ja saata kiekko varmasti koriin. Höntyilyt ja sektorivirheet puteissa ovat ihan omia virheitä, eivätkä ne johdu kiekosta tai tuulesta.
  • Heittäminen on mukavaa, kun kroppa pysyy terveenä ja kivut ovat poissa. Joten loppuun vielä muistutukseksi:"Venyttele ja pidä kropastasi huolta!"