Hallitreenikausi käyntiin pienen kisamenestyksen kera

Viime viikon keskiviikkona käynnistyi odotettu Tallaajien talvitreenivuoro Talin jalkapallohallissa. Oli tajuttoman siistiä päästä kiskomaan kiekkoa sydämensä kyllyydestä tuulettomassa tilassa kohti hallin takaverkkoa. Hienointa treeneistä teki se, että heittäminen tuntui mukavan rennolta ja draiverikin istui pitkästä aikaa käteen kuin parempikin muotti. Ratkaisun pitkään vaivanneeseen grippiongelmaan toi Discraftin video, jossa Dion Arlyn esitteli omaa modattua powergrippiään. Vein siis kiekon kämmenpohjasta lähemmäksi sormia, ja avot, siihenhän se kiekko istahti mukavasti. Voi veljet!

Hallitreeneistä jäi älyttömän hyvät jälkifiilikset, kun heitot kulkivat hyvin ja draivaaminen tuntui taas kepeältä. Eipä siis yhtään ihme, että lauantaisessa Ruska Openissa pääsin aloittamaan kakkoskierroksen johtaen MA2-sarjaa! Onnistuin ykkösrundilla pelaamaan vihdoin ja viimein puhtaan täysin bogittoman rundin.

Kakkosrundi meni kuitenkin penkin alle muutaman pahan puuosuman ja useiden yläpeltien johdosta. Jos yläpellit olisivat uponneet sisään, niin muutamista bogeista huolimatta rundi olisi voinut päättyä aivan hyvin -2 - -5:een. Tällä kertaa tilanne meni toisin, lopullisen sijoituksen ollessa jaettu 4.

Kävin kisojen jälkeisenä sunnuntaina aamuvarhaisessa Talissa puttireenailemassa. Vaatteita oli samalla tavalla päällä, kuin Ruska Openissa: T-paita, pitkähihainen tekninen lämpökerrastopaita, pitkähihainen kollege-paita ja toppatakki. Reilun puolen tunnin jatkuvan puttailun jälkeen kiristävät vaatekerrokset ja toppatakki aiheuttivat sen, että puttaamiseen alkoi selvästi tulla varianssia. Niinpä siinä sitten hetken tilannetta miettiessä pohti, että olipa vain harvinaisen tyhmää etten Ruska Openissa miettinyt asiaa yhtään enempää.

Pukeutumisessakin voi käyttää järkeä ja hoitaa vaatetuksen siten, että heittotilanteissa on mahdollsita vähentää vaatekerroksia esim. ottamalla paksun takin pois päältä heiton ajaksi. Tuolloin liikeradat ovat paremmat eivätkä paksut vaatekerrokset kiristä kontrollia pois heitoista.

Mitä siis jälleen opimme:

• Kenttätreeni, kenttätreeni ja kenttätreeni. Se on aivan älyttömän tärkeää hyvän pelin ja itseluottamuksen kannalta. Ei tätä vain voi olla painottamatta riittävästi.
• Järkevä vaatetus. Kiristävät kerrokset ja raskaat vaatetukset vievät mehut lihaksista ja näin muuttavat väkisinkin ajoituksia. Tästä seuraa ongelmia ja heikompia tuloksia. Syys-talvikeleille kannattaa pukeutua lämpimästi, mutta mieluummin siten, että esimerkiksi heiton ajaksi voi heittää paksun päällystakin pois.

Kausi paketissa, mitä jäi käteen?

Edellisviikonlopulla ollut amatöörien SM-kisa niittasi lopulta tämän frisbeegolfkauteni melko konkreettisesti pakettiin. Sielläkin onnistumiset jäivät lähinnä muutamiin väyliin, koska tälläkään kertaa en saanut kierrettyä yhtään ehjää rundia. Sijoitus 32., ja fiiliksinä lähinnä puolikas pettymys.

Lähes koko kauden ajan heittäminen oli kevättä ja alkukesää lukuunottamatta vaikeaa, enkä saanut yhtään ehjää kisarundia kierrettyä. En ymmärtänyt, että mikä heitossa oli vikana. Vaikka kuinka yritin asiaa miettiä, niin en saanut siihen vastausta. Ainoa asia, mikä onneksi toimi ja millä sain pidettyä kisarundeja edes jotenkin kasassa, oli putti. Vaikeudet ja taistellut kisarundit aiheuttivat myös sen, että blogiakaan ei juuri kiinnostanut päivittää - koska mitään uutta ei ollut kerrottavana.

Olin luullut olevani tarkka heittotekniikastani, mutta en kirveelläkään löytänyt miltei koko kauden ajan vaivannutta heittovirhettä. Ihmettelin vain ihan kaikkia muita tekijöitä ja sen sijaan, että olisin tutkinut heittoani tarkemmin - totesin vain paatuneesti, että näin monta vuotta lajia harrastanut, enkä silti osaa heittää, ehkä olen vain "täysin" lahjaton. Yksi syy tekniikkasokeudelle lienee myös äärettömän vähäiset kenttätreenit ja se, etten kevään jälkeen tutkinut heittoani tarkemmin. Yritin vain muilla keinoilla (järkevöittämällä kiekkovalintoja, heittolinjoja ja keskittymällä henkiseen peliin jne.) pitää jollain tavalla pakettia kasassa.

Hetken valopilkku keskellä kautta oli, kun kävin Hirsimäen opeissa Kaatiksella Powergripin kurssilla reenailemassa. Sieltä mieleen tarttui vinkkejä, joilla sain hetkellisesti tekniikan selkeästi parempaan kuntoon ja varsinkin foren taas pitkän tuhinoinnin jälkeen jopa kunnon iskuun -> NBDG pro-tour Kankaanpää. Isot kiitokset hienosta kurssista vielä näin jälkikäteen Jannelle! Vaikka foreen saikin järkeä, oli bäkkäriheittojen laaduttomuus (pommihyssejä lukuunottamatta) vienyt itsetunnon friban osalta melkolailla pohjalukemille. Siitä huolimatta jatkoin kisoissa käyntejä (huonolla menestyksellä) ja kuvittelin, että heitto-ongelmat ratkeaisivat jotenkin itsestään.

No nyt sitten, amatöörien SM-kisojen jälkeen aloin illalla miettiä, että mitä ihmettä teen väärin. Miksi ne lujat bäkkärivedot kääntyvät jo heti lähtiessä yli, miksi bäkkärivedoissa on niin paljon suuntavarianssia ja miksi tuntuu, ettei riuhtomisista huolimatta voima enää välity aikaisempaan tapaan kiekkoon. Otin muutamia steppejä olohuoneessa sillä ajatuksella, että missä kohtaa heittoa vika oikeasti on. Hetken siinä ajatuksissa kevyitä vetoja pohtien huomasin ainakin yhden pahan heittovirheen, joka on toistunut koko kauden pahentuen vaan välillä: Olen systemaattisesti vienyt viimeisessä askelluksessa tukijalan ihan liikaa hartiasuunnasta etuvasemmalle - eli sen sijaan, että olisin astunut viimeisen askeleen menosuuntaan, niin astuin sen pitkähkönä viistosti vasemmalle. Tästä on aiheutunut se, että veto lähtee takaviistosta ja etenee yli 180 astetta (suoran vedon sijaan), jotta heiton saa vietyä suoraksi. Samalla myös on joutunut viemään kättä yli pidemmällä, jolloin ranne on lopulta kääntynyt yli ja vienyt automaattisesti lujat heitot lähtöantsoiksi. Samalla myös tehot ovat kadonneet puolessa välissä heittoa. Heittovirheen tajuttuani iski välittömästi aivan hirveät himarit radalle, mutta koska ilta oli jo pitkällä ja ulkona pimeä, piti oottaa seuraavaan päivään.

Painelin seuraavana päivänä Taliin heti töiden jälkeen kokeilemaan havaitsemani tekniikkavirheen korjausta ja voihan elämän kevät, että hommaan palautui taas ilo. Askelluksen korjauksella tuntui, että koko kroppa pyörähti kevyemmin ja veto tuntui keveän helpolta. Kiekkoihinkin välittyi tehoa ihan eri tavalla ja suunnatkin pysyivät säännöllisempinä. Mahtavaa! Harmi vain, että kausi on käytännössä ohi eikä koetusta ahaa-elämyksestä enää tällä kaudella juuri kostu. Täytyykin kääntää se ja moni muu tällä kaudella koettu vastoinkäyminen eduksi ensi kaudelle.

Mitä taas opimme:

• Älä sorru tietynlaiseen ylimielisyyteen analysoidessasi heittotekniikkaasi, vaan ole nöyrä. Nöyränä et sokeudu virheillesi, vaan pystyt valppaammin välttämään niitä.
• Älä oleta, että tekniikkavirheesi ratkeaa itsestään. Ei se ratkea kuin ehkä päiväksi pariksi, jolloin saatat huomaamatta korjata virhettäsi hetkeksi. Tekniikkavirheet saat pois vain analysoimalla ja tekemällä paljon kenttätreeniä ajatuksen kera.
• Jos homma ei toimi, niin peru mielummin tulevia kisoja ja keskity tekniikkavirheen poistamiseen. Ei ole mitään järkeä kiertää kisoja verenmaku suussa uskoen siihen, että kyllä se heitto tästä vielä itsekseen paremmaksi muuttuu. Ei se ilman ajatusta mihinkään muutu.
• Tärkeintä on löytää heittovirheitä aiheuttava ydinsyy ja keskittyä sen korjaamiseen, eikä muutella grippiä, gamepläniä jne. Väärät tekniikkamuutokset aiheuttavat sen, että kohta koko paletti on täysin sekaisin, jolloin yhden tekniikkavirheen korjaamisen sijaan joudutkin korjaamaan niitä vinon pinon.

Tsemppiä ja hyviä rundeja kaikille!

Powergrip-tour Nummela takana - vaikeaa torstain onnistumisista huolimatta

Amatööritourin ensimmäinen kisa on nyt sitten Nummelanharjussa vietetyn viikonlopun osalta kokonaisuudessaan paketissa. Jäin omasta kisatavoitteestani ja täten suoritukseni viikonlopulta oli iso pettymys. Lauantain eka rundia lukuunottamatta tuloksen tekeminen oli todella vaikeaa. Olen yrittänyt kovasti pohtia, että mitä kakkos- ja kolmosrundeilla tapahtui sellaista, joka erosi vahvasti ekasta rundista. Pari selvää juttua niillä ilmeni, joita käsittelen tarkemmin "mitä opimme osiossa". Vaikka eka rundiin mahtui kaks tuplaa, oli suorittaminen solidia ja -1 tuloksen ottaminen tuntui niin helpolta, että olisin varmasti voinut pystyä reippaasti parempaankin. Tähän en kuitenkaan pystynyt ja syynä lienee jokin psyykkinen tulppa.

Yksi tulpan aiheuttaja oli varmasti se, että pelkkään par-tulokseen grindaaminen toi edellisenä vuonna "heikohkoja ratingeja" ja tämä kummitteli koko ajan mielessä. Rataa oli tänä vuonna kisaa varten vaikeutettu, joten henkinen tulppa ratingien etukäteisfuntsimisesta, on näin kisan jälkeen mietittynä ollut aivan järjetöntä.

Mitä opimme osio:

1. Älä sorru pakonomaiseen "nyt täytyy kyllä ottaa kiinni nuo pari huonosti mennyttä väylää" -mentaliteettiin. Se luo lisää henkistä painetta ja voi lisätä yliyrittämistä. Yliyrittäminen naama mutrulla vie pelin pois suunnitellusta pelikirjasta, jolloin löydät itsesi vaikeista paikoista ja teet jopa perus-par -pelistä vaikeaa. Tähän sorruin usein kakkos- ja kolmosrundeilla.
2. Rolleja, huonoja tuuria, keskeltä koria sylkyjä ja vastaavaa tapahtuu. Ne vain kuuluvat lajiin, joten hyväksy ne - äläkä murehdi niistä. Pelaa omaa peliäsi minimoimalla todennäköisyydet edellämainituille. Pahinta on huonon tuurin murehtiminen ja sortuminen ylempänä mainittuun yliyrittämiseen. Koska sorruin iteroimaan näitä ensimmäistä kahta tekijää, niin siinä mielessä kahden viimeisen rundin tulos oli jopa OK, koska lopputulos olisi voinut olla pahempikin. Kun peli muuttuu nautinnosta pakonomaiseksi yliyrittämiseksi ei iloa saa mistään irti ja negatiivisella ajattelulla ei peliä pysty kääntäämään parempaan suuntaan.
3. Tee tuulen suunnan arviointia ja jos et vieläkään ole varma, niin kysy oikeasti ääneen, joku saattaa vastata. Tuuli luo varsinkin Nummelanharjun kympille suurta haastetta. Ensimmäisellä rundilla arvioin tuulen hyvin ja avaus onnistui nätisti. Kakkosrundilla tuuli oli kasvanut jo merkittävästi, joten ajauduin samalla kiekkovalinnalla kivikasalle OB:lle. Kolmosrundille otin kotoa lähtiessäni mukaan tosi vakaan Star Bossin pelkästään tätä väylää varten - arvioin tuulen puhaltavan oikealta vasemmalle, mutta se puhalsikin täysin suoraan kohti tiitä, joten Star Bossi ajautui kivikasaan. Miten olisi pitänyt tehdä toisin? Siten, että avaus olisi pitänyt tehdä hitaammalla vakaalla tai ylivakaalla kiekolla. Silloin olisin ollut keskellä väylää. Kun kolmosrundilla piti kivikasa-OB-avauksen jälkeen avata varakiekolla uudelleen, niin otin instana sen miettimättä varmoista varmimman Star Maxin ja tempasin sen flättinä kiekon tehdessä työtä ja laskeutuessa keskelle väylää. Ingos problemos, mutta miksi en tehnyt näin aiemmin? Tämä menee osittain oman ratatreenaamattomuuteni ja yliyrittämisen piikkiin, joten oma vika, että tästä aiheutui useita lisäheittoja kokonaistulokseen.
4. Treenaa haaraputtia. Haaraputti on hyvä ylämäissä ja aina silloin, kun on venyttäydyttävä edessä olevien esteiden vuoksi oikealle tai vasemmalle. Esimerkiksi Nummelanharjussa on korien greeneillä tosi paljon pieniä känkkänöitä tai muita esteitä, joten haaraputtaamaan ajautuu rundin aikana miltei joka tapauksessa.
5. Nuku hyvin varsinkin edellisenä päivänä ja varmista tällä tavoin riittävä lepo ja energiamäärä kisapäivälle. Huomasin tämän lauantain kakkosrundilla, jolloin edellisillan 4h yöunet aiheuttivat sen, että väsymys ja haukottelu tekivät jopa peruspelistä erittäin vaikeaa ja sorruin aivan typeriin virheisiin. Ne sitten aiheuttivat kohtien 1 ja 2 toistamista, joten ei ihme, ettei tulosta syntynyt.

Sitten vielä loppuun jotain oikeasti positiivista! Viime torstaina (15.5.2014) ennen siis Nummelan osakilpailua napsahti Talin viikkokisoissa oma kierrosennätys rundin kokonaistuloksen ollessa 56 (-2) kahdella tuplabogilla. Rundi tuntui tosi mukavalta ja helpolta, ja se olisi voinut olla jopa useita heittoja parempikin, jos vain olisin saanut upotettua muutkin birdieputit sisään ja vältettyä tyhmät tuplat. Sain rundituloksella varman paikan syksyllä järjestettävään Talin Viikkis Champion 2014 -kutsukilpailuun, mahtia!

Tuloskorttini Talin viikkokisoista 15.5.2014

KKODGC:ssa pronssille

KKODGC:ssa (vol. 10) oli tällä kertaa 19 kisailijaa sekä selkeästi kovempi taso, kuin aiempina vuosina. Tasosta kertoo hyvin se, että lähes koko päivä pelattiin sateisessa säässä voittajan silti jäädessä kokonaistuloksissa miinuksille.

Pelasin Meri-Toppilan ja Hiirosen radat kurinalaisesti ilman mitään sankariliikkeitä ja niiden yhteistulos (-1) riittikin kisan kärkipaikkaan ennen viimeistä rataa Honkimaata. Kärkiheittueen pelaajista ainoastaan Matti.L oli tuttu pelimies, joten minulla ei ollut mitään hajua, millaisella pelikirjalla herrat Lipponen ja Tervo pelaisivat. Kierroksen edetessä oli kuitenkin selvää, että nämä hieman tuntemattomammat jätkät osaavat Pelata kiekkogolffia isolla p-kirjaimella. Jätkät olivat selkeästi tehneet läksynsä Kajaanin loputtomissa mettäränneissä, sillä sen verran lujaa ja rohkeasti herrat vetivät Kiimingin kapeilla väylillä.

Koska jätkät näyttivät menevän lujaa kohti pokaalia, oli omaa peliä pakko adjustaa seiftilinjalta aggressiivisempaan suuntaan, joka kostautui hero-takaa-ajo-muuvssien vuoksi monilla turhilla bogieilla. Jossain vaiheessa havahduin kuitenkin siihen toteamiseen rundin loppupuolella, että ei näitä herroja voi enää saada kiinni jäljellä olevilla väylämäärillä, joten pykälsin vaihdetta pienemmälle ja palasin ABC-peliin. Yllätykseksi kun vaihdetta laski pienemmälle, niin peli palasi myös samantien par/birdie-kantaan. Tämä sitten lopulta riitti kisojen pronssisijaan. Pronssi tuntui tuossa vaiheessa puoli voitolta, koska palaaminen ABC-peliin oli tapahtunut oikeaan aikaan.

Koko reissu Ouluun ja KKODGC oli järjestelyjen puolesta äijjiltä nappisuoritus, joten kyllä tässä jo heti kisojen jälkeen odottelee kovasti seuraavaa mittelöä. Mahtava reissu, huikeat kaverit ja samalla tutustui taas uusiin hienoihin ihmisiin, niin kyllä kelpaa. Kyllähän sekin on pakko myöntää, että oli kiva voittaa Oulun jätkät omilla kotiradoillaan :). Veikkaan kuitenkin, että ensi kerralla tilanne on taas entistä haastavampaa, kun herrat pistää isompaa reenivaihdetta silmään.

Kisan mitalistit vasemmalta oikealle: Juhani, Erkki ja Marko

Mitä opimme -osio:

• Kunnioita pitkissä kisoissa vaikeiden väylien ob-rajoja ja pelaa mielummin seiftiä, kuin liian aggrea. Ota siis "kakkosnelosten" sijaan mielummin vaikeilta väyliltä pareja.
• Oman pelin adjustaminen tilanteen mukaan. Mikäli tilanne pitkässä turnauksessa vaatii suuria yrityksiä, niin yritä isommalla riskillä tiedostaen se, että jossain vaiheessa voi olla järkevää palata takaisin ABC-peliin. Älä siis jätä sankarimuuvi-vaihdetta silmään, vaan mieti kokonaistilanne ja tee sen perusteella vaihdevalinnat. KKODGC:ssa tilanne oli se, että kahden hyvän alkurundin jälkeen riskejä oli mahdollista ottaa huolettomammin, joten vaikka niistä en tällä kertaa hyötynyt, oli ratkaisu riskien ottamiseen silti mielestäni järkevä.

Kisan kokonaistulokset:
http://www.riddy.org/tulokset/kkodgc10_20140510.pdf

Tässä kasa hienoja järkkärillä otettuja kuvia kisan tiimellyksestä sateisessa Hiirosessa. Kiitos Sussu ja Simo!


Bonarina koomisia KKODGC-videokoosteita kisan sankareista aikaisemmilta vuosilta:
Keket 2: http://1drv.ms/1iGLOWP
Keket 3: http://youtu.be/oCf6id06JTM

KKODGC:n ennakkotuumauksia

Huomenna suuntaan Ouluun, sillä lauantaina pamahtaa käyntiin kaveriporukkamme miltei legendaarisiin mittoihin kasvanut KKODGC (Kombosti Kobla Open Disc Golf Championship), josta on nyt vuorossa kymmenes juhlakisa kuudentoista kisailijan voimin. Tarkoituksena on kiertää turnausmuotoisesti ensin Meri-Toppila, sitten Hiironen ja lopuksi Honkimaan "uusi" rata. Jokaisen pelatun radan jälkeen pelaajat järjestetään heittueisiin tietysti tuloskorttien mukaan, joten jännitystä ja hienoja hetkiä tulee varmasti riittämään. Honkimaan jälkeen katsotaan tulokset ja kruunataan onnistujat. Parhaimmat pelaajat saalistavat hienoa voittopokaalia ja turistiluokanmiehet legendaarista sorsapalkintoa.

On oikeasti älyttömän mahtavaa päästä kavereiden kanssa rundaamaan hienoja ratoja läpi mahtavalla asenteella. Jätkät on nähneet hulluna vaivaa juhlakisan tapahtumajärjestämisiin ja kaikennäköistä tilpehööriä kisapaitoineen on ilmeisesti tarjolla. Itse kisat tulevat varmasti olemaan ainakin kolmen parhaan osalta äärimmäisen tiukat. Joka tapauksessa lauantaina koittaa mielenkiintoinen päivä, joka tullaan varmasti muistamaan pitkään.

Omalta kohdalta on hyvin vaikea arvioida sitä, että mihin heitot riittävät. Heittäminen tuntuu tällä hetkellä hyvältä ja kroppakin on palautunut hyvin pahimmista vastoinkäymisistä. Suurimmat haasteet aiheutuvat täten pelattavista radoista:

• Meri-Toppila rataa on aikoinaan tullut grindattua harrastuksen alkuvuosina hyvin paljon, mutta toisaalta oma heittäminen muuttunut sen verran paljon noista ajoista, että sen aikaiset heittolinjat ja pelikirjat voi monilta osin heittää olan yli Norjaan.
• Vielä enemmän haasteita tuo Hiironen, jonka leiskaa on muutettu aika reilusti vuoden 2010 jälkeen. En ole edes ihan varma olenko heittänyt nyt ihan viimeisintä versiota ikinä, mutta pari vuotta sitten kiersimme samaa nimeä kantavassa turnauksessa radan kerran läpi. Pelikirja on siis sieltä kotoisin, tarkoitan siis paria vuotta takaperin heitetyltä utuisesti muistetulta rundilta, eli ei siis ihan kuitenkaan sieltä ja syvältä.
• Suurimmat haasteet tuo tinkimättä Honkimaa, joka on paikallisten herrojen juttujen perusteella ilmeisen haastava rata. Ilman minkäänlaista ratakokemusta voi realistisen hyvän tuloksen hakeminen tältä radalta olla erittäin vaikeaa.

Huomenna todennäköisesti lähdemme kiertämään jonkin radan, ellei sitten kierretä jopa kaksikin rataa, koska lento Helsingistä Ouluun on perillä jo iltapäivällä. Voisin kuvitella, että todennäköisesti kierrämme ainakin Toppilan radan ympäri. Käytännössä onkin melkein ihan sama, että minkä tahansa radan kiertäisimmekin edes kertaalleen läpi, on siitä varmasti hyötyä lauantain kisoissa. Suurin osahan kisailijoista harjaa kyseisiä ratoja miltei 24/7. Täytynee siis tutkia herrojen heittoja ja linjavalintoja tarkkaan. Kisathan myös videoidaan nyt miltei perinteiseen tapaan, joten "herkkua" on todennäköisesti tarjolla myös myöhemmin juutupessa.

Mika "Riddy" Ylisaukko-oja on tehnyt kieli poskessa hienon kisaennakon lauantain kisoista. Sen verran kovia pelimiehiä kisan osallistujalistalta löytyy, että kisojen voitto voi mennä hyvänä päivänä melkein kenelle tahansa ennakkosuosikeista.

Yksi palkinto on jo tienattu varmuudella etukäteen, nimittäin kisalogon suunnittelukisan voitto :D

Reikäpeli takana ja muutama kokemus rikkaampana

Reikäpeli ja piiiiiiiiiiiitkästä aikaa kokonainen rundi Talissa takana. Tappio tuli tällä kertaa, mutta reikäpelivastustaja pelasi sen verran solidia peliä, ettei jossitteluille juuri jäänyt aihetta. Hienoa oli se, että jännitystä riitti viimeiselle väylälle saakka, mutta Ville.R napsautti hankalahkon ja pitkähkön alamäkiputin väylällä 6 varmasti sisään birdieputtini jäädessä hieman matalaksi. Tasuri vikalta väylältä ja 5-6 voitto Villelle.

Tässäpä käsiteltynä päivän onnistumiset ja virheet, sekä lopussa päivän kootut oppimat:

Virheet ensin:

Väylä 15:
Solidi ja aivan varma par-väylä, jopa birdie on hyvin mahdollinen lyhyeen suoraan versioon. Avasin peruspelikirjan mukaan lujalla hyssellä hieman väylän 18 yli. Heitto oli hipsun verran liian matala ja kiekko osui 65m päässä olevaan puuhun. Kakkosheittopaikka oli tosi vaikeassa paikassa ob-rajalla, josta en löytänyt mitään muuta keinoa päästä järkevästi pois ja koria kohti, kuin heittää matalan lujahkon foren semipolvikyyrystä yrittäen skippiä korille. Heitto onnistuikin melko hyvin, mutta korille jäi vielä noin 12m matkaa. Puttilinjalla roikkui heittomatkan puolessa välissä roikkuja koivun oksia, joita piti varoa. Korin korkuinen putti alarautaan ja nelonen korttiin. Ville pelasi solidisti väylälle, kipolle ja laittoi noston sisään.

Väylä 2:
Tilanne oli se, että Villellä oli selkeä 6-3 johto tässä vaiheessa. Hän avasi portin ohi vasemmalle, joten minulla olisi ollut helppo tilanne avata portin eteen ja ottaa varma kolmonen. Viime sekunneilla päätin kuitenkin kokeilla cometilla varovaisen helppoa heittoa suoraan portista läpi. Varovaisuus kostautui, ote Cometista oli liian kevyt ja kiekko luiskahti hieman vedon lopussa käsistä mennen kevyessä hyssessä koko portin ohi reilusti vasemmalta puolelta. Siitäpä sitten jatkettiin kimpassa dropparilta peruspelillä korille ja putit sisään. Joka tapauksessa typerin virhe, johon mahdollisesti koko reikäpelin voitto kaatui.

Väylä 8:
Avaus Cometilla meni hieman leveäksi ja osuin noin 10m päässä olevaan puuhun, johon kiekko käytännössä kuolettui. Tuumin hetkisen verran, että mitään bäkkärilinjaa ei ole, joten ainoaksi vaihtoehdoki jäi liidättää kiekkoa väylää pitkin forella. Otin Cometin kouraan ja heitin sen forena loivassa hyssessä. Kiekko suoristui nätisti ja liiteli lähes aukealle saakka. Mahtava pelastus! Villekin epäonnistui hieman, mutta onnistui kolmannen heittonsa sijoittamaan korille. Sitten oli minun vuoro, ehkä maksimissaan 16m lähestyminen käytännössä ilman mitään esteitä. Otin varman päälle ja heitin kolmannen heiton Basic Jokerilla kevyenä hyssenä kipolle. Kiekko napsahti tolpan juureen, kääntyi pystöön ja kieri koko greenin ulkopuolelle risukon taakse. Pitkä huokaus.... - Itsensä kerääminen ja neljännelle todella vaikealle heittopaikalle. Nyt piti heittää reilusti ylämäkeen puiden ja risujen välistä, heitto onnistuikin varsin mallikkaasti, jos mallikkaaksi voi sanoa rautaosumaa. Rautaosumasta kiekko kieri hiljalleen koko rinteen alas pysähtyen vasta kun oli sentin verran kokonaisuudessaan ob:lla. Siinäpä se sitten oli, eipä tarvinnut pisteitä tältä väylältä miettiä.

Väylä 9:
Himpsun verran liian luja heitto Clutchilla, joten feidejä ei ehtinyt tulla ja kiekko liiti minihyssenä lähes tikkusuoraan korin taakse rinteen pohjalle. Ville avasi kipolle kolmeen metriin, joten piste ansaitusti vastustajalle.

Väylä 10:
Antsafore ei-niin-vakaalla Star Dessulla käänsi hieman liian nopeaa feidiksi ja liiti ilman puuosumia syvälle oikean puolen metsään. Hetken tilannetta tuumiessani, näin että edessä oli lähes vastaava heittolinja, kuin aiemmin väylällä 8 heittäessäni kakkosheittoa. Comet siis kouraan ja suora nätti fore koria kohti pienestä kyyryasennosta. Kiekko ei ihme kyllä pompannut yhtään eteenpäin, vaan tyssäsi täysin pehmeään maahan. Korille oli vielä ehkä 8m matkaa, mutta heittolinjojen edessä olevien puiden vuoksi ei mitään järkevää linjaa käytännössä ollut. Epätoivoinen yritys ja kiekko kylkihipsupuuosumasta toiseen vaikeaan paikkaan. Neljäs putti jälleen kylkihipsulla puuhun ja lopulta nosto vitonen korttiin. Ville pelasi solidista keskeltä väylää ja otti perusvarmalla pelillä tyylipuhtaan parin ja vei väylän pisteet.

Väylä 11:
Tämän lasken enemmän epäonnistumiseksi, kuin onnistumiseksi, koska yksi pieni virhe riittää reikäpelissä ratkaisemaan väylän tuloksen. Avasin tosi makeasti huikealla First Run Legendalla ihan koriaukion alkuun vasempaan laitaan Villen avatessa pari kymmentä metriä avauksen osuessa vasemmalla oleviin puihin, hänellä kiekko jäi kuitenkin ihan ob-rajalla sisäpuolelle väylää. Ville jatkoi forella väylää pitkin seuraavaan heittopaikkaan jäädessä vieläkin pituudessa avaukselleni. Ville jatkoi ja heitti kolmannen heiton antsassa perusvarmasti korin lähelle. Mietin hetken toista heittoani ja totesin, että olen heittänyt tämän miljoona kertaa birdienä siten, että vedän täysin vapaata forelinjaa kipolle. Jostain syystä en valinnut pelikirjakiekkoa, vaan otin kouraani Star Maxin. Siinä kiekkovalintaa miettiessäni totesin, että järkevintä olisi heittää kevyt antsa ja antaa kiekon feidata kipolle. Heitto kyllä lähti mukavasti, mutta pieni antsa vei kiekon liikaa vasemmalle ja feidin ollessa melko lyhyt, jäi kiekko reippaasti korista jääden ehkä 10m korilinjalle korin vasemmalle puolelle. Tämä oli aivan älytön virhe, eikä heittoon olisi pitänyt ryhtyä varsinkaan siinä vaiheessa, kun mietti foreantsaa normaalin hysseforen sijaan. Pitkä birdieputti osui korin kattoon lennättäen kiekon noin 7m päähän korista. Par-putti mukiin ja Ville nosti omansa myös. Väylästä siis tasapeli.

Väylä 12:
Väylä pelattiin lyhyenä ja Ville avasikin edeltä nätisti noin 8m päähän kiposta. Mietin hetken omaa kiekkovalintaani ja tuumin, että oma ESP Buzzzini ja juuri ehkä tämä tietty oli juuri se vakaampi versio, jolla voisi turvallisesti heittää korista hieman oikealle suoran heiton, joka sitten feidaisi kipolle. Buzzzi lensi kuitenkin ehkä 40m suoraan, kunnes lähti vaeltelemaan oikealle ja palaten takaisin. Matkaa korille oli ehkä 15m, joten vaikea putti oli tiedossa. Putti ohi ja kolmonen korttiin. Ansaittu birdiepiste vastustajalle!

Sitten onnistumiset:

Väylä 13:
Rundin aloitusväylä, koska ykkösellä oli hirveät ruuhkat ja reikäpeli oli saatava pelatuksi. Ultrium Legendalla luja pitkä hysse kipolle ja putti sisään. Birdie korttiin ja väyläpiste mukaan.

Väylä 14:
Tähän mennessä ehkä paras avaus väylään ikinä, vaikka nykyisessä leiskassa kori onkin viety kauas oikealle pienen vallin päälle. Avaus Star Katanalla, joka taittoi nätisti yli antsaten noin 20m päähän korista. Lyhyt lähäri kipolle ja käytännössä nostokolmonen korttiin. Villen ottaessa nelosen sain väyläpisteen korttiin.

Väylä 16:
Forella pelikirjan mukaan star dessu kipolle, joka sitten osuikin puuaitaan jääden ihan aidan viereen. Merkkasin kiekon, tutkin hetken heittomahdollisuuksia ja kurottauduin siten, että sain puttikäden puuaidasta sisäpuolelle. Tsekkasin vielä varmuudella, että heittosuunta pysyy täysin koria kohti ja vippasin kiekon suoraan nätisti keskelle koria. Kakkonen korttiin ja ansaittu reikäpelipiste plakkariin.

Väylä 4:
Basic Jokerilla peruspelikirjan mukaan väylää pitkin suora heitto, joka lopussa feidasi nätisti alas. Kiekko oli 3m päässä reippaasti korotetusta korista, joten melko helppo nosto kippoon ja birdiellä taas reikäpelipiste mukaan.

Väylä 7:
Kaunis avaus bäkkärillä Premium Laserilla, joka otti hieman ennen korilinjaa puuosuma oikealta puolelta väylää juuri ennen feidin alkua. Joka tapauksessa noin 8m puttipaikalla, kiekko alaraudan yläosaan ja birdiet mureni siihen. Kolmonen korttiin ja tasurina mentiin.

Mitä opimme tänään -osio:

• Jos kaveri missaa reikäpelissä mandon tai heittää ob:lle, niin silloin voi vaikealla väylällä varmistella ja ottaa itse väylältä helpon parin, kun kaveri joutuu yrittämään herosuorituksin samaa. On täysin tyhmyyttä avata vastustajan perässä samaan outtiin, joka olisi ollut kierrettävissä miljoonalla heitolla.
• Pysy pelikirjassa, älä kikkaile. Reikäpelissä yksikin virhe voi ratkaista lopputuloksen, koska mahdollisia rolleja ja muita vastoinkäymisiä on mahdotonta arvata etukäteen.
• Pelaa loppuun asti, älä luovuta! Näin teinkin ja otin loppua kohti sarjassa pisteitä ollessa viimeisellä väylällä avauksenkin jälkeen vielä niskan päällä. Ei siis kannata luovuttaa ja turhautua vastoinkäymisestä, vaan ottaa ne oppimina ja mennä astetta vahvempana seuraavalle väylälle.
• Sijoita lähäri korin lähelle, niin säästyt pitkiltä puteilta. SURPRISE! :D
• Kannattaa kiertää rata ennen kisoja ympäri, niin ei tarvi joka väylällä kysellä, että missähän se kori on nyt tällä hetkellä nykyisellä leiskalla.

Selkävoitto loukkaantumisista holarin kera

Selkä alkaa tuntua jo huomattavasti paremmalta, kiitos sinnikkäiden kävelylenkkien ja venyttelytreenien. Kävimme eilen kaverin kanssa kiertämässä Siltamäen radan, jossa ei juuri pitkille repiville heitoille käytännössä lainkaan tarvetta. Juuri tästäpä syystä sinne oli hyvä lähteä kokeilemaan selän ja olkapään kuntoa. Ensimmäiset kolme väylää olivat enemmän tai vähemmän hakemista ihan perusheitoissa, mutta sitten heitto alkoi taas vähitellen löytyä. Väylältä neljä napsahti foreskippiholari (dessulla), seiskalta foreskippiosuma korin pohjaan (maxilla) ja väylällä neljätoista foreskippi tolppaan (maxilla taas), joten ainakin fore tuntui olevan ihan hyvässä iskussa. Muuten päivän parasta antia oli se, että heittäminen tuntui keveältä eikä kipuja tuntunut.

Tänään sitten avattiin Kivikon viikkokisakausi aurinkoisessa säässä ja samalla opettelimme Juha.K:n johdolla TD:n tehtäviä. Kisojen ajan radalla oli kovahko ja jännä tuuli, joka puhalsi käytännössä täysin eri suunnasta, josta se nyt normaalisti puhisee lähes aina. Tuuli tuottikin jonkin verran vaikeuksia heittoon, sillä jostain syystä tein ihan liikaa tuuleen liittyviä heittolinja- ja heittovalintoja. Annoin siis tuulen mennä kunnolla pään sisälle. Tämä sitten aiheutti sen, etten päätynyt aina parhaimpiin ratkaisuihin. Myös putti oli välillä vähän liian rentoa ja suoritus oli muutamaan kertaan heitto sinnepäin. Tuo oli aika outo juttu, koska yleensä keskityn puttiin kaikkein eniten. Tuhrin älyttömän monta birdie-paikkaa ketju tai metalliosumiin, ja niistä johtuen otin mm. vitosväylän koririnteessä yhden kolmos-vitosen. Lopputulos rundista jäi +1:een, joka ei juurikaan mieltä lämmittänyt. Toisaalta jostain se kausi on aloitettava ja ainakin jäi aimo annos parannettavaa ensi viikon kisoihin.

Huomenna on sitten vuorossa Tallaajien reikäpelien ensimmäinen matsi Reissin Villeä vastaan Talin frisbeekehdossa. Tavoitteena on pelata nöyrästi perusvarmaa peliä ja tiukentaa, mikäli tilanne sitä vaatii. Tiukkaa vääntöä on täten luvassa.

Mitä opimme osio:

• Venyttele paljon varsinkin jalkoja ja pidä selästä hyvä huoli. Kannattaa muistaa, että suurin voima heittoon tulee nimenomaan jaloista ja selästä, siksi ne myös joutuvat kovimmalle koetukselle kiekkogolffissa.
• Älä anna tuulen vaikuttaa liikaa päätöksiin. Vastatuuliolosuhteissa tukea kannattaa hakea vakaammista kiekoista, mutta sivutuulissa kannattaa välttää sivumyötäisiä voimakkaita hysse- tai antsalinjoja. Ei liene apinan neuvo sanoa, että tuulen päästessä miltei pystössä olevan kiekon pohjalle, ottaa kiekko siitä kunnon sivudistanssit ja kontrolliheitot ovat vaikeita.
• Puttaa keskittyneesti ja saata kiekko varmasti koriin. Höntyilyt ja sektorivirheet puteissa ovat ihan omia virheitä, eivätkä ne johdu kiekosta tai tuulesta.
• Heittäminen on mukavaa, kun kroppa pysyy terveenä ja kivut ovat poissa. Joten loppuun vielä muistutukseksi:"Venyttele ja pidä kropastasi huolta!"

Ärtynyt alaselkä

Alaselkä on nyt päässyt ärtymään pahemman kerran. Kipeytynyt alue on heti lantion yläpuolella oleva thoracolumbar fascia, jossa kipu tuntuu melko pienellä alueella. En ole ihan varma, olisiko selkä päässyt kipeytymään monista reenikerroista, mutta vaikuttaa enemmän siltä, että se iski kerralla vasta lauantain 26.4. Talin talkoiden jälkeen. Lapioin urakalla hiekkaa kunnolla kottikärryihin ja kuskasin useita painavia kottikärrylasteja mäkisissä maastoissa. Tämän jälkeen lapioin hiekat kottikärryistä betonitiipaikkojen edessä olevien hiekkamonttujen täytteiksi sekä uusien keinonurmitiipaikkojen tasoitteeksi. Loppupäivästä väylän 11 tiipaikalle ojitusta kaivaessa rasitus selässä tuntui jo melkoiselta, joten siinä vaiheessa oikeastaan tajusin vasta olla enemmän ärsyttämättä selkää.

Kokeilin sunnuntaina käydä vähän heittelemässä ja muutaman väylän jälkeen totesin, että on parempi antaa selän levätä. Nyt sitten olen yrittänyt venytellä jalkoja parina iltana kunnolla, jotta selkä lähtisi vetreytymään ja kyllähän venyttely tuntuu siihen vähän auttavan. Eipä tässä oikeasti nyt auta muu kuin venyttely, lepo ja kaiken varalta kevyt kipulääkitys, jotta välttäisi ainakin tulehtumiset. Toivottavasti selkä tästä paranee ja pääsisin jo loppuviikosta uudelleen radalle, sillä heittäminen tuntuu tällä hetkeltä älyttömän mukavalta ja helpolta. Se ehkä tekeekin nyt selän lepuuttamisesta entistä vaikeampaa.

3. Kisapäivä Kankaanpäässä - Viimeinen mahdollisuus

Viimeinen kisapäivä Kankaanpään Easter Openissa lähti käyntiin aamuvarhaisella. Herätyskello herätti puoli kahdeksalta, kamat autoon ja suoraan hotelliaamiaiselle. Aamiaisen jälkeen kelloa vilkuillen kisapaikalle ja lämpöä hakemaan. Taas tutut kuviot: selän pyörittelyä, olkapäät ja kroppa lämpimäksi, sitten puttia koriin ja lopuksi bäkkäri- ja foredraiveja verkkoon. Päivän tavoitteena oli parantaa ensimmäisen päivän runditulosta ja pelata rohkeammin sekä hyödyntää melko tikissä olevaa forea. Rundi menikin lopulta ihan mukavasti, vaikkakin pari bogia jäi edelleen kummittelemaan tuloskorttiin.

Päivän "onnistumiset" väylä kerrallaan:

1. Väylä:
Forella Star Dessu flättinä lujaa matalana keskeltä väylää ja heitto meni lopulta vähän liian pitkäksi, mutta taittoi kuitenkin miltei korin tasalle. Merkkasin kiekon ja huomasin, että edessä on pari ranteenvahvuista mäntyä edessä, jotka on ohitettava korille päästäkseen. Päätin lähestyä Jokerilla männyn ylittävällä hyssellä, mutta heitin kiekon rundin alkuun ihan liian varovaisesti ja kiekko tarttui männyn latvaan ja jäi ikävästi ~10m päähän korista. Edessä ei ollut mitään aukkoa korille, sillä nyt edessä oli pari ohutta mäntyä, jotka peittivät kaikki suorat linjat koriin. Mietin hetken, että olin Hyvinkää Openissa ihan vastaavassa tilanteessa, jolloin sain elevator-putin ujutettua puun yli koriin. Mallailin hetken, päästin kiekon ilmaan edessä olevan puun yli, kiekko lähti laskeutumaan ja kilinks! Korissa! Huh, hieno par-pelastus ja nyt on mahtava jatkaa rundia eteenpäin!

2. Väylä:
En ollut onnistunut tällä väylällä kertaakaan koko kisojen aikana, vaikka tämän väylän pitäisi kuulua gameplänini perusteella helpoimpiin. Avaus Ultrium Legendalla pitkälle ja erittäin hyvään paikkaan väylän vasempaan laitaan. Nyt näytti taas erittäin hyvältä ja mietin, että millä kiekolla jatkaisin suoraan kupille birdie-paikoille. Päätin valita Star Orcin ja heittää ihan loivassa matalahkossa hyssessä leveän väylän oikeaa laitaa. Kiekko lähti nätisti, eteni 30m kunnes kopsahti mäntyyn ja ampui kiekon oikealle pieneen ryteikköön. Sieltä sitten jo väylälle perinteiseen tapaan lähestyin kolmannella heitolla koria Star Maxilla forehyssellä, mutta eiiih! 15m ennen koria kiekko tarttui johinkin männyn sivuoksien havuhaiveniin ja pudotti kiekon ennenaikaisesti alas. Onnea oli kuitenkin tällä kertaa vähän mukana, ja kiekko rollasi noin 6-7m päähän korista. Ennen puttia tuntui siltä, että nyt otetaan varma par-tulos väylältä vihdoin ja viimein. Otin puttiasennon ja mallailin hetken, mutta jostain syystä päähän iski ajatus että älä nyt herranjestas vedä tästä enää yläpantaan tai korin yli. En ymmärrä mistä ajatus tuli, joten arkailin, putti jäi ilman saattoa ja kiekko kalahti ansaitusti alarautaan, siitä ketjuihin ja alaraudasta maahan. Nosto vitonen ja kiekkoa koriin nostaessa päätin, että vedän kaikki putit tästä eteenpäin keskelle rohkeasti kunnon saatolla.

3. Väylä:
Myös tämä väylä oli ahistanut mieltä, sillä kyseessä on helpohko par-väylä, joka on kaiken lisäksi täysin pirkotettavissa hyvällä avauksella. Painoin tällä kertaa bäkkärillä ihan keskeltä väylää Laserilla, joka taittui kevyesti yli ja osui 70-80m päässä oleviin väylän oikealla laidalla olevaan pieneen mäntyyn. Joka tapauksessa heittopaikka jatkolle oli hyvä, vaikka edessä kuumottivat kolme mäntyä, joihin aiemmat lähärini olivat aina pysähtyneet. Oli jotenkin huvittava tilanne siinä markkerin takana seisoa ja pohtia heittolinjoja, kun mielessä pyöri ajatus, että miten nyt hemmetti varmistaisin sen, että pääsisin kiertämään nuo kolme Kauhun Mäntyä. Otin Star Maxin käteen ja heitin neppiforen vasemmalta kiertäen kaikki männyt ja kiekko otti maasta kevyen pompun ja rullaili nostolle. Oli pakko tuulettaa, tuntu hienolta saada mäntyapina selästä ja ottaa väylästä normipar-tulos.

5. Väylä:
Tempasin Strikerin bäkkärillä iiiiihan loivassa antsassa keskeltä väylää ajatuksena se, että antsa olisi pitänyt lähes loppuun saakka. Näin ei kuitenkaan ihan käynyt, vaan kiekko feidasi lopulta korin tasalla pienen mäntypusikon taakse. Korille ei kuitenkaan ollut kuin ehkä 15-20m matkaa, joten heitin lähärin putterilla pajatsotyylillä pienen männyn yli ja kiekko laskeutui suunnitellun nätisti kannelleen noin 6m korista. Varma putti ja kolmonen korttiin.

6. Väylä:
Hieno bäkkäriavaus Strikerilla erittäin pitkälle notkahtavan väylän pohjalle noin 115-120m päähän tiistä. Merkkasin kiekon ja mietin hetken maan ollessa pehmeää savihiekkaa, että vedänkö nyt sitten vauhilla lähärin samalla kiekolla vai en. Päätin ottaa vauhdit, koska matkaa korille oli vielä pitkästi ja kaiken lisäksi loivaan ylämäkeen. Striker lensi jälleen jälleen erittäin nätisti juuri suunniteltua heittolinjaa pitkin, mutta jäi aavistuksen verran lyhyeksi. Sain kuitenkin heittueelta taputukset hienosta heitosta. Hienon heiton ansiosta olin birdie-paikalla noin 13m päässä loivassa ylämäessä olevaan koriin. Koska nyt piti ylämäkeen putata, niin valitsin puttiasennoksi puolittaisen haaraputin, jolla myös viime kaudella olin tällaisissa vastaavissa tilanteissa upotellut ajoittain kiekkoja mukiin. Puttasin ja kiekko leijaili juuri oikealla korkeudella, mutta vain aavistuksen verran korin oikealta puolelta ohi. Ehkä siis adjustin liikaa feidin puolesta oikealle, joten nyt kävi näin. Kiekko pysähtyi kuitenkin noin neljään metriin korin vasemmalle puolelle ja helppo par korttiin. Mukavat fiilikset!

7. Väylä:
Bäkkäriavaus keskeltä väylää Strikerilla, joka taittoi ihan vähän yli. Juuri feidauksen alkaessa ja korin lähestyessä kiekko löysi kuitenkin taas männyn ja kops, kimposi pitkästi oikealle. Merkkasin kiekon, Jokeri kouraan ja päätin lähestyä lyhyellä hyssellä korille. Otin heittolinjan ehkä liikaa vasemmalta eri tein amatöörimäisen virheen valitsessani hysseheittolinjan suoraan korilinjalta. Tästä aiheutui sitten se, että kiekko laskeutui korin vasemmalle puolelle ja pompahti pienellä skipillä vielä metrin pari, jolloin matkaa koriin jäi noston sijaan noin 7-8m loivaan ylämäkeen. Putteri kouraan, keskittyminen ja takuu varmasti sisään. Par-tulos kuitenkin, vaikka alkuperäinen idea oli hakea väylästä birdietä.

8. Väylä:
Tähän oli nyt jo parin rundin jälkeen kehkeytynyt selvä gameplän. Kahdella forella kipolle birdie-paikoille, joten Star Dessu kouraan ja availemaan. Päästin heiton nyt aavistuksen verran liian läheltä oikeaa laitaa ja kiekko kopsahti noin 40m päähän ja pysähtyi väylän oikeaan laitaan puun viereen. Merkkasin heittopaikan ja mietin, että nyt pelataan sitten par-tulosta. Otin hakatun Cometin kouraan, askeleen verran markkerista oikealle ja heitin bäkkärillä selkä menosuuntaan flätin heiton, joka liiteli sen 50m suoraan risteyksen keskelle juuri siihen paikkaan mihin heiton pitikin mennä. Kolmas heitto oli jo gameplänin mukainen, eli luja fore Star Bossilla väylää pitkin ja tavoitteena korin välitön läheisyys. Päätin kuitenkin jostain syystä heittää foren paikoiltaan, enkä ottanut vauhteja aiempaan tapaan. Vedossa oli tästä syystä ehkä liikaa lujan heiton yritystä ja kiekko lähti kädestä matalana pienehkössä antsassa. Heitto eteni vain sen 30-40m metriä, joten korille jäi vielä sen 25-30m matkaa. Neljänteen heittoon päätin ottaa Cometin ja kokeilla liidättää kevyellä bäkkärinepillä kiekko koriin ja pelastaa par-tulos. Kiekko lensi nätisti, mutta ei ihan riittänyt feidaten korin vierestä maahan ja jääden noin 4m päähän korista. Putti sisään ja harmittava bogie korttiin.

10. Väylä:
Eilisestä viisastuneena pidin koko ajan lyhyen kisakoppitauon aikana kropan ja mielen virkeänä. Pyörittelin käsiä ja selkää, sekä otin pieniä hyppyjä, jotta veri kiertäisi koko ajan ja mitään tauon tunnetta ei pääsisi mieleen syntymään. Päätin myös siinä odotellessa, että nyt vedän ensimmäisen päivän tapaan keskeltä väylää Cometilla ja varmistelen väylästä par-tuloksen. Kun avaushetki koitti, niin Comet liiti bäkkärillä ihan keskeltä väylää ja laskeutui ilman feidejä nätisti haarautuvan väylä vasemman puoleisen väylän keskelle. Hieno avaus! Merkkasin kiekon ja tutkiskelin reittejä. Ainoa järkevä vaihtoehto oli edetä forella vasemmanpuoleista väylää niin, että kiekko feidaisi sitten automaattisesti kipolle. Mielessä kummitteli edellisen päivän liian pitkä heitto miltei samasta paikasta, joten mallailin hetken, keskityin ja heitin Star Maxin ilmoille. Kiekko lensi nätisti ja näytti siltä, että se meni jälleen pitkäksi. Heittueessa ollut "paikallinen" totesi kuitenkin, että heitto taisi jäädä lyhyeksi. Noh niinhän se oli tehnyt. Kiekko löytyi noin 8m päästä korista vasemman puolimmaisen väylän oikeasta laidasta ja edessä oli pari ohutta männyn känkkärää keskellä olevasta mäntysaarekkeesta. Kävin pari sekunttia epätoivoisessa tilassa, kunnes jotenkin kylmän rauhallisesti totesin mielessäni, että eihän tässä ole mitään hätää. Edessä on selvä isohko rako oksien välissä, johon voi ujuttaa Dossin Natemaisen spinputin. Heti heiton valinnan jälkeen tuli jo sellainen rauhallinen fiilis, että kyllähän se nyt sinne uppoaa aivan varmasti. Ja sinnehän se meni. Nätisti oksien välistä suoraan koriin. Ai että mikä pelastus ja par-tulos korttiin!

11. Väylä:
Tämä on todella vaikea väylä, eikä minulla ollut koko kisojen aikana kehkeytynyt tähän käytännössä minkäänlaista selkeää gamepläniä. Ainoa gamepläni oli lähinnä survivor-moodi ja selviytyä väylästä keinolla millä hyvänsä. Koska kalautin kiekkoni eilen lujalla typerällä bäkkärillä tiin lähimäntyihin ja ensimmäisenä kisapäivänä Comet liiti oikealle hankalaan paikkaan, niin päätin, että avaan Laserilla suoran kevyen foren kohti lippua. Mielestä puuttui kuitenkin kokonaan selkeä gamepläni ja ajatus, että mihin kiekko olisi saatava ländäämään, joten heitto kyllä onnistui tosi hyvin, mutta kiekko laskeutui aukean paikan oikealle puolelle pieneen mäntyryteikköön. Kakkosheitto oli siis heitettävä vaikeasta paikasta ja ainoa tavoite oli päästä vasemmalle kääntyvän väylän keskelle. Päätin jälleen kerran kaivaa hakatun älyttömän alivakaan F7:n kouraan ja kokeilla yläviistosta oksien välissä olevasta reiästä heittää ylikääntyvää forea. Heitto lähti hyvin, mutta osui johonkin muuhun mäntyyn ja kiekko laskeutui taas hankalaan paikkaan noin 30m päähän heittopaikasta. Kolmasheitto vasemmalle kääntyvän väylän oikeassa laidassa ja kun katselin heittolinjoja, niin ainoa järkevä vaihtoehto oli kokeilla pitkää ylikääntyvää bäkkäriantsaa. Taas kouraan F7 ja tarkoituksena oli kääntää korkea bäkkäriantsa skyroller-töksäytykseksi korin läheisyyteen. Heitto lähtikin hienosti ja kiekko taittui nätisti, mutta ei ihan riittävästi yli, pitäen kuitenkin koko matkan antsalinjansa. Ajauduin korin tasalle, mutta aukean oikeaan laitaan. Matkaa korille oli ehkä 13-15m ja puttipaikka oli sen verran hankala, että jouduin nöyrtymään lähäriin. Bogi korttiin ja seuraavalle väylälle.

13. Väylä:
Noniin kahdella kisarundilla on tätäkin väylää jo reenattu ja eihän sitä Legendaa saanut niillä kerroilla ylämäkeen 94 metriä riittävällä antsalla, vaan antsa avautui aina ja kiekko feidasi vasemmalle (lue: liian vähän kulmaa). Siispä varmemmalla gameplänillä tällä kertaa liikkeelle. Valitsin 166gr Star Katanan, jolla pystyy vetämään tosi pitkiä antsoja. Vauhdit, nykäsy ja kiekko ilmoille. Nätti pitkä antsa ja lopuksi lyhyt feidi suoraan korin taakse noin 5m päähän. Putti sisään ja birdie korttiin. Mahtavuutta!

14. Väylä:
Funtsinnat ennen heittoa: Heitä suoraan keskeltä luja fore, niin se taittaa sopivasti ja jää oikealle taittuvalla väylällä hyvään jatkoheittopaikkaan. Star Dessu kouraan, luja foretinttaus flättinä ja kiekko meni just niin, miten sen pitikin. Kysäisin "paikalliselta", että onkohan kiekko nyt varmasti hyvässä paikassa ja sain vastauksen, että eipä varmaankaan ole. Heitto olisi pitänyt viedä pidemmälle eteen eikä päästää kääntymään väylän mukaisesti tuolla pituudella. Noh kakkosheittopaikka oli melko kauhea kuten kuvasta näkyy. Olin ihan kääntyneen väylän oikeassa laidassa. Yritin sinnikkäästi hetken löytää jotain reittiä, josta saisi ujutettua kiekkoa viistosti siten, että pääsisin etenemään väylällä myös eteenpäin. Riskit olivat kuitenkin saavutettavaan etuun niin suuret, että päätin heittää putterilla viistosti keskelle väylää. Markkeroin kiekon ja havaitsin, että korille on vielä reilusti matkaa (noin 110m), joten päätin kokeilla Strikerilla suoraa siivua. Kiekko lensi keskellä väylää ja otti loppuun normaalit feidit pompaten parin metrin päähän OB-rajasta. Edessä olevan männyn isot ja matalat oksat peittivät pitkän puttilinjan sen verran tehokkaasti, että varmistelin neljännen heiton lyhyenä 20m lähärinä Cometilla kipon alle. Nostobogi harmittavan avausvirheen vuoksi.

15. Väylä:
Foremiehen unelmaväylä, väylää pitkin vakaalla kiekolla, joka sitten pomppii korin alle ja birdie korttiin. Tämä oli myös pläninä ja tinttasin Star Bossin keskeltä väylää matalana ja flättinä. Sisäkurvista löytyi kuitenkin viimeinen nilkkaa vahva mänty, ja birdiehaaveet haihtuivat parin pelastamiseen. Matkaa korille oli vielä noin 30m ja puut peittivät kaikki järkevät suorat tai bäkkäriheittolinjat, siispä sama Bossi kouraan ja matala juuri sopivan luja forenäpy ja bossi pomppi parilla hypyllä puutonta väylää pitkin suoraan korin alle. Nostopar, vaikka birdietä olisi niin mieli halajoinut.

16. Väylä:
Ohuttakin ohuempi tikkusuora väylä, johon tarjoilin avauksessa tällä kertaa Laseria Strikerin sijaan. Kiekko lensi nätisti keskellä väylää ja feidasi greenin lähellä olevalle aukealle jääden noin 15-20m päähän korista. Leijattelin ilman riskejä kiekon korin alle ja otin nostoparin.

17. Väylä:
Vihdoinkin tällä väylällä. Mielikuvituksissa väylä oli pelattu jo kymmeniä kertoja, mutta reaalielämässä vain kahdella aiemmalla kisarundilla. Päätin forettaa Star Dessun tikkusuorana keskeltä väylää, joka sitten feidaisi ja skippaisi oikealle taittuvalla väylällä mutkan oikealle puolelle hyvälle jatkopaikalle. Kiekko lähti nätisti suoraan, mutta käänsi ihan minimaaliseen antsaan, joka riitti just ja just nappaamaan osuman väylän vasemmassa laidassa olevista männyistä. Etenin siis tiiltä ehkä sen 40m eteenpäin. Kakkosheittopaikalla totesin männyn olevan heittopaikan vieressä, joten ainoa järkevä vaihtoehto oli luja fore ja edetä oikealle taittuvan väylän vasenta laitaa siten, että kiekko feidaisi sieltä väylän keskelle. Foretus Star Dessulla tähän väliin onnistui täydellisesti ja kiekko teki just sen mitä piti. Kolmas heittopaikka oli huikeassa paikassa keskellä väylää korille matkaa ollessa vain sen 15-18m. Kokeilin spinputata koriin, mutta kiekko liiti korin oikealta puolelta feidaten lyhyesti noin 4m päähän korista. Lyhyt varma putti ja par-tulos korttiin, ja täten parannus aiempiin rundeihin - jes!

18. Väylä:
Viimeinen väylä ja kisa pakettiin - sekä myös kelpo rundi. Esteenä tälle kaikelle oli vain 250m ja järjetön määrä mäntyjä. Päätin avata tällä kertaa varmemmin kuin edellisellä rundilla ja päästin Laserin ilmoille keskeltä väylää. Se kuitenkin feidatessaan nappasi johonkin puuhun istahtaen noin 80m päähän ison männyn oikealle puolelle. Merkkasin kiekon ja totesin, että männyn vuoksi bäkkäriä on mahdotonta heittää, joten vaihtoehdoksi jäi forettaa. Yritin hulluna etsiä lentoratoja puiden välistä, jotta saisin kakkosheiton kokonaan ulos metsästä - birdie kun oli mielessä jo väylän tiipaikalla. Löysin yhden reittivaihtoehdon, josta olisi voinut päästä aukealle, mutta foretettu Star Dessu pysähtyi muutaman kymmenen metrin päässä olevan mäntyosuman. Piitkä huokaus ja uuden paikan merkkaus. Taas oli tilanne, että markkerin vieressä vasemmalla puolella olevat männyt tekivät bäkkäristä mahdottoman, mutta bonuslisänä oli myös se, ettei nyt löytynyt edes mitään järkevää forereittiä - ei ainakaan sellaista, jossa riskit olisivat riittävän pienet. Totesin, että ainoa järkevä valinta olisi forerolleri, jolla pääsisin metsästä aukealle. Valitsin siis Strikerin ja tinttasin kiekon rullaamaan suunniteltua reittiä pitkin, ja sinnehän se rullasi - nätisti tien yli aukealle hieman oikeaan laitaan. Neljännellä heittopaikalla mielessä pyöri ajatus, että nyt se par-tulos vaan! Pelaa par! Älä hölmöile! Ongelmia vain teetti se, että olin jälleen kerran ison männyn vieressä niin, että fore oli ainoa järkevä valinta. Lisähaastetta loi se, että kiekko piti saada ihan tikkusuoraan ja taittamaan jopa vasemmalle sekä matkaa korille oli vielä sen 80m. Mietin hetken kiekkovalintoja ja talven hallireenien foretusten perusteella päädyin Laseriin. Laitoin forella minimiantsassa kiekkoa suoraan koria kohti lujaa, mutta kiekko lopulta otti feidit ja näytti menevän ikävästi korin oikealla puolella olevan muutaman rannetta vahvan männyn taakse. Vähän harmitti ja tuntui, että par-tulos väylältä valui juuri sormien lävitse Kankaanpään jäkäliin. Nappasin bägin selkään ja kävelin viidennelle heittopaikalle. Kiekko oli muutaman ohuen männyn takana, mutta kun venyttäydyin haaraputtiasennossa riittävästi vasemmalle, avautui eteen metrin levyinen oksaton käytävä korille. Korotettu kori näkyi tiilien päällä noin 10m päässä edessä ja mietin vain, että "älä ny enää tässä vaiheessa arkaile! Puttaa rohkeasti, oot harjotellu näitä!". Mallailin hetken ja päästin kiekon ilmoille, tsilinks ja keskelle koria laskeutuen korin pohjalle! Voi että oli makea lopetus. Voitettu par-tulos sinnikäästi haasteita luoneelta väylältä.

Viimeinen kisapäivä oli siis selkeästi ja myös pelillisesti järkevintä sekä parasta peliä koko kisojen ajalta. Tähän selkeästi vaikutti se, että parin rundin jälkeen rataan alkoi kehkeytyä jo melko selvä gameplan. Silti kuitenkin moni väylä jäi kummittelemaan mieleen ja halu olisi ollut kova lähteä saman tien uudelle rundille. Joka tapauksessa kisojen tärkein oppima oli se, että radat pitää osata edes jossain määrin, jotta ne myös pystyy hanskaamaan - tällä kertaa se vain tapahtui liian myöhään.

Mitä tänään opimme - osio:

• Kun lähäröit, niin lähäröi rohkeasti. On älyttömän turhauttavaa, jos lähäri helpolta heittopaikalta jää lyhyeksi epäröinnin ja liian varmistelun vuoksi.
• Radalle on oltava gameplan ja se tarkoittaa myös jokaista väylää, jos yksittäiselle väylälle ei ole mitään gameplania, niin miten sellaiselta voi edes vaatia hyvää tulosta? Kannattaa muistaa, että pitkissä kisoissa lopulta yksittäinenkin heitto voi ratkaista paljon.
• Jos väylä on erittäin vaikea, kapea ja väylän laidoilla olet pulassa, niin unohda draiverit. Putteri tai midari kouraan ja selviät väylästä voittajana.
• Puttaa rohkeasti. Tässä on tietenkin vaatimuksena se, että putti nyt yleensäkin lähtee suoraan koria kohti. Varovaisuudella saa alarauta- ja tolppaosumia, mutta niistä ei saa pisteitä.
• Venyttele kroppa rundin jälkeen. Tein näin vasta viimeisenä päivänä siitä syystä, että kropassa alkoi todellakin jo tuntua pitkän kisan tuomaa lihasjäykkyyttä.
• Hyvällä puttipelillä pelastaa paljon. Kun putti on tikissä, niin myös peliä voi säätää rohkeammaksi. Puttia ei kuitenkaan saa tikkiin ilman reeniä.

Kaiken kaikkiaan Kankaanpään Easter Open oli pitkä ja opettava kisa näin heti kauden alkuun. Vaikka kisat eivät menneetkään tuloksellisesti ihan putkeen, niin uskon, että tästä on erittäin hyvä lähteä kohti seuraavia kisoja - sen verran Kankaanpään pitkät ja kapeat rännit sekä tuhannet männyt opettivat. Niin ja isot kiitokset myös Tallaaja-porukasta koostuneelle mökkiporukalle. Kolme päivää meni huikeassa seurassa vilahtaen! Näiden kokemusten jälkeen on takuuvarmasti helpompi kohdata 5tr jälleen kesäkuussa amatöörikisoissa. Niitä odotellessa over and out!

2. kisapäivä Kankaanpäässä - Kyntöä

Tänään suuntasimme suoraan hotelliaamiaiselta radalle. Kisalähtö oli klo 9:50, joten aamiaisen jälkeen ehti ottaa noin 45min lämpöä puttaillen ja draivaillen. Verkkoon draivatessa tunsin, että fore on kyllä kunnossa, mutta bäkkäridraivin kans tuntui pientä epävarmuutta. Joka tapauksessa putti tuntui uppoavan hyvin, joten pelaajapalaverin jälkeen oli suuntana uusi rundi. Rundi oli hankala, ja hankaluudesta sai syyttää vain itseään. Jostain syystä nyt tuli muutamia kertoja vaihdettua gamepläni lennosta toiseksi, huonoin lopputuloksin.

Päivän "onnistumiset" väylä kerrallaan:

1. Väylä:
Koska fore on tikissä, niin päätin avata Star Dessulla väylää pitkin siten, että lopussa kiekko feidaa korille. Avaus onnistui täydellisesti ja pääsin yrittämään puttia noin 13 metristä. Kyseessä oli kuitenkin rundin eka väylä, niin varmistelin korin alle ja otin nosto parin.

2. Väylä:
Loistava avaus Ultrium Legendalla ihan ok paikkaan. Jatkoheiton päätin heittää samalla kiekolla forella, mutta kiekko tarttui jonkun ison männyn oksan päässä oleviin havuihin. Vähän huonoa tuuria, mutta toisaalta myös kaikki tuollaiset oksat pitäisi hahmottaa pohtiessa kiekon lentorataa, kiekko laskeutui kuitenkin keskelle väylää. Korille oli suora näkyvyys, mutta oikea puoli oli selvästi tiukempi. Hetken miettiessäni, että jatkanko pitkän suoran Buzzzilla vai vedänkö mielummin vasemmalta Maxilla forehyssella. Päädyin forehysseen, mutta lopputulema oli ihan sama, kuin edellisessä heitossa. Jotkut mystiset männynneulaset pudottivat feidaavan hyssen alas ja päädyin korista noin 12m päähän. Viides heitto oli siis jo puttipaikoilla, mutta jouduin taas venyttäytymään leveään haaraan, jotta voisin väistää reilun metrin päässä edessä olevan puun oikealta puolelta. Mallailin hetken, ja heitin. Eih! Kiekko otti minihipsun TAAS tälläkin leveällä haaraputilla, mutta pääsin sentään muutamia metrejä eteenpäin. Puhtaalta paikalta putti sisään ja kutonen korttiin.

3. Väylä:
Hieno suora avaus Strikerilla keskelle väylää noin 25m päähän korista. Edessä enää kolme isoa mäntyä rivissä ja kori niiden takana. Jostain syystä nuo männyt loivat hirvittävää pelkoa eilisen lähäriblokin vuoksi, joten jostain kumman syystä varmistelin liikaa ja otin putterin kouraan. Kakkosheitto lähti aivan liian varovaisesti ja puttilähäri liiti hiljalleen ja takuuvarmasti loivasti antsaten kohti oikealla olevaa mäntyä numero 3, *kops*. Kyllä harmitti. Taas siis jäi pitkä putti, joka hankaluutensa vuoksi jäi upottamatta. Nelonen siis korttiin. Kakkosheitto olisi pitänyt A) Heittää Cometilla, B) Jokerilla pienellä hyssellä tai C) Rohkealla ihan normaalilla suoralla putterivedolla.

5. Väylä:
Hieno avaus ihan keskelle väylää Buzzzilla mutkan yli ja korille enää lyhyt lähestyminen.Taas otin putterin kouraan, vaikka olisi pitänyt ottaa hakattu Comet. Heitin putterilla liitävän antsan, joka laskeutui korin kohdalle loivaan alarinteeseen korin oikealle puolelle, noh joka tapauksessa putilla ollaan. Helpohko noin 7-8m putti loivaan ylämäkeen ilman minkäänlaisia esteitä. Putti hilahti tolpasta ihan hitusen oikealle eli miltei parhaille paikoille, ketjut hilahtivat isosti ja jostain kumman syystä kiekko tuli ulos korista. Nelosta korttiin ja mieli seuraavalle väylälle.

6. Väylä:
Hieno avaus Strikerilla ihan sweetille, heti perään jatkoa samalla kiekolla ja korille oli enää ehkä 40m. Edessä oli enää 25m päässä oleva pieni mäntysaareke, jonka päätin kiertää oikealta. Otin siis Buzzzin kouraan ja päätin heittää sen kevyellä hyssellä loivaan ylämäkeen kupille. Mitä tein? No heitin aivan liian varovaisesti eli toistin täysin saman virheen samassa paikassa samalla väylällä kuin 1. rundilla. Buzzziheitto oli hidas ja varovainen, ja sen vuoksi se lähti feidaamaan aivan liian aikaisin päätyen mäntysaarekkeen ohuiden havukärkien kautta pitkälle puttipaikalle. Siitä sitten yli kymppimetrinen puttilähäri kipolle ja vitonen korttiin.

7. Väylä:
Hieno avaus Strikerilla noin 10m päähän kiposta ja putti nätisti sisään. Kisan ensimmäinen birdie ja heittukaverilta sen kunniaksi ilmavitoset.

8. Väylä:
Koska fore on tikissä, oli avausheitoksi ainoa valinta: Star Dessu risteykseen tolpan sähkötolpan oikealle puolelle. Ja sinnehän se meni, avaus onnistui siis aivan täydellisesti. Jatko heitto 1. rundin tapaan eli myös tällä kertaa forekiekko vaihtui Star Bossiksi ja matala tikkusuora luja heitto, joka otti skipit pysähtyen noin 8m korista. Birdieputtipaikka oli taas sellaisessa paikassa, että joutui venymään oikealle puitten väistön vuoksi. Haarasta putti yläpantaan ja partulos korttiin.

10. Väylä:
Tuloskorttitarkistusten jälkeen kävimme noutamassa kisateltalta myös vähän evästä. Eväitä nauttien istahdimme tiipaikalle ja siinäpä sitten jo availtiinkin. Jostain syystä en miettinyt yhtään linjoja, en gamepläniä, vaan nappasin Buzzzin kouraan ja päätin vaan lähteä avaamaan väylän vasenta laitaa siten, että kiekko taittaisi hieman yli haarautuvan väylän oikeanpuolimmaiselle linjalle. No näin ei käynyt, koska kiekko ei ollut edes kunnon asennossa kädessä. Keulat pystössä suoraan viistosti ylöspäin väylän oikeata laitaa ja pitkällä feidillä vasemmalle syvinpään pöppeliin. Toinen heitto pöppelistä neppibäkkärihyssellä takaisin väylälle. Nyt vaihtoehdoksi käytännössä jäi edetä haaran vasemmanpuoleista väylää, joka on melko tiukka. Päätin heittää fleksaavan foren Star Maxilla korkealta, heitto onnistuikin, mutta meni hieman pitkäksi. 13m putti osui keskelle koria alarautaan ja nosto vitonen korttiin.

11. Väylä:
En oikein tiedä mitä tapahtui avauksen miettimisessä, enkä tajua miksi päädyin avaamaan lujalla Striker bäkkärivedolla älyttömän kapeasta tiirännistä. Eihän se onnistunut, vaan paukahti ensimmäisiin puihin kimpoillen outoon paikkaan 20m päähän viistosti etuoikealle mäntypusikkoon. Kakkosheitto surkeasta paikasta oli päästä takaisin väylälle ja tuumin, että nyt sijoitan kiekon "vanhalle koripaikalle", josta pääsen isolla hyssellä vetämään suoraan korille (damage-kontrollit mielessä). Kakkosheitto oli liian varovainen ja hysseheittopaikka ei ollut kovin hyvä. Merkkasin kiekon ja kävin speksaamassa ison hyssen linjat kävellen, jonka jälkeen palasin markkerin taakse. Jostain syystä päädyin myös ottamaan ihmeelliset puunrungon vierustasta otetut oudot parit askeleet ennen hysseä ja kiekko lähti hieman oudossa asennossa korkealle ilmoille apaut sinne minne pitikin. Lopputulos oli kuitenkin horrori. Kiekko oli feidannut syvimpään mordoriin eli kääntyneen väylän vasemmalle puolelle älyttömän tiheään männikköön, josta sain kuitenkin neljännellä heitolla (forerollerilla) kiekon taas takaisin väylälle. Vitosheittona helppo 25m putterilähäri suoraan korin juureen ja nostokutonen korttiin.

12. Väylä:
Kaivoin nyt bägistä ihan bränikän Strikerin sillä ajatuksella, että kiekko olisi vakaampi. Bäkkäriavaus lähti flättina ja paineli ihan suoraan ilman feidejä, siis vasemmalle taittuvalla väylällä, joka ei siis ollut ihan suunniteltu juttu. Jouduin kiipeliin tiukkaan metsikköön, forerollerilla kiekko noin 10m päähän kiposta ja putti keskelle korotetun kipon alarautaa. Nosto nelonen kippoon.

17. Väylä:
Koska fore on tikissä, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä miten avaa. Star Dessu kouraan ja luja veto keskeltä väylää. Ehkä heitin heiton liian flättinä tai jotain, mutta kiekko otti aivan minimini-antsat jossain 40m kohdilla ja käänsi juuri tarvittavan verran metsään ottaen kipseen ja pudottaen kiekon noin 60m päähän tiipaikasta, ei siis oltu lähelläkään sweetspottia. Kakkosheittona samalla kiekolla fore-etenemisheitto väylän keskelle, ei siis ollut mitään tsänssiä yrittää mitään taikatemppuja korille saakka. Kolmannen heiton pystyi jo heittämään keskeltä väylää kohti koria, mutta hieman leveäksi jäänyt hysse kopsahti puuhun. Neljänneltä heittopaikalta pystyi jo kokeilemaan pidempää spinputtilähäriyritystä koriin, jota halusin kokeilla. Ei osunut koriin, mutta jäi kuitenkin pelipaikoille, josta latasin varman 7m putin sisään. Vitonen korttiin.

Mitä tänään opimme -osio:

• Käytä vahvuuksia, jos fore on tikissä, niin FORETA!
• Keskity avauksiin. Älä anna esimerkiksi lyhyen etuysin jälkeisen tauon päästä päänsisälle, peli jatkuu! Keskity!
• Tee oikeita kiekkovalintoja, heitä niillä kiekoilla lähärit, joilla olet aina tietyn etäisyyden lähärit heittänyt. Se, että joku kiekko on vain nopeasti käsien ulottuvilla, ei ole järkevä kiekkovalinta.
• Yritä hahmottaa ja varmistaa mielessäsi koko kiekon lentorata, äläkä heitä suunnilleen "tuonne". Jos kiekon lentorata ei ole ennen heittoa kunnolla hahmotettuna mielessä, niin miten voit vaatia itseltä tiettyä tulosta tai soimata oksaosumia

Rundi oli tosi mukava kiertää taas jälleen kerran huikeassa heittueessa mukavassa seurassa. Päivä jäi kuitenkin harmittamaan, koska en päässyt asettamiini tavoitteisiin. Päinvastoin, pelasin alle tasoni. Parasta päivässä oli se, että sain parannettua tulosta sellaisilla väylillä, joissa puppeloin eilen. Sääli sinänsä oli se, että puppeloin sellaisia väyliä, jotka eilen pelasin solidisti. Jäljellä on siis enää yksi mahdollisuus korjata tulosta, ja se on huomenna. Tavoitteena on puristaa kaikki ylimääräiset virheet pois ja saada selvästi kovempi. Katsotaan miten käy. Nyt on käyty kebabilla Pizzeria Egessä ja hieman meinaa väsyttää. Väsylle ei kuitenkaan anneta armoa, vaan tässä suunnitellaan jo iltareenille lähtöä Myllymäkeen.

1. kisapäivä - Haasteita Easter Open Viidentienristeys -kisassa

Kisakausi on startattu! Ensimmäinen päivä on nyt takana Easter Open Viidentienristeyksen kisaa on takana. Mieli on rundista vähän haikea sen vuoksi, että parannettavaa jäi selvästi. Viidentienristeyksen kisarata on kyllä hyvin haastava, joten tulosten parantaminen vaatii myös kylmäpäistä työtä ja oikeita ratkaisuja. Pirkkoja ei radalta saa muutoin, kuin onnistumalla kunnolla. Kisakierros oli samalla myös rataan tutustumiskierros, joten siinä mielessä tulos tuntuu ihan ok:lta.

Ja sitten kisarundi vol.1:n "kohokohdat":

1. Väylä:
Lähdin hakemaan Cometilla suoraa avausta risteyskohdan sweetspottiin ja hakemaan väylästä par-tulosta. Comet taitti kuitenkin hieman yli, ajautui väylän oikeaan laitaan ja otti männyn laidasta kipseet painuen oikealle puolelle metsään. Sieltä sitten Maxilla forella väylälle ja toinen Max-lähäri kipolle. Nelosta korttiin.

2. Väylä:
Gamepläninä oli avata Ultrium Legendalla väylän keskeltä, mutta väylää halkovan kapean puuston oikealta puolelta niin, että kiekko olisi laskeutunut lopulta sweettiin keskelle tai vähän vasemmalle tiipaikasta. Noh, vuoden ensimmäinen griplock ja kiekko paineli hirveällä nopeudella kohti synkintä metsää oikealla. Tuurikipseellä se jotenkin sieltä palasi väylälle, tosin avaus jäi melko lyhyeksi. Toisen heiton vedin samalla kiekolla forella, ja tarkoitus oli edetä väylä par-tuloksella loppuun. Fore jäi kuitenkin hieman liian sisäkurvitiukaksi, ja ajauduin väylän oikealla puolella olevan parin ohuen männyn taakse jumiin. Sieltä jatkoin kolmannen heiton Maxilla antsaforettaen ja pääsin noin 10m puttietäisyydelle. Putti osui keskelle korin päälle ja hyppäsi eteenpäin, lopulta siis vitonen korttiin.

3. Väylä:
Avaus Strikerilla keskeltä väylää, mutta heitto jäi matalaksi ja sitä kautta hieman lyhyeksi. Kakkosheittopaikalla tuumin, että kaikkein riskitöntä lähestyä koria olisi sen vasemmalta puolelta, koska siellä möllötti vain yksi paksurunkoinen mutta oksaton mänty noin 25m päässä. Lähestyin koria siis sitä kautta tarkoituksen kiertää puu vasemmalta puolelta Maxilla forettaen. Heitto oli vain liian tiukka ja maxi jostain kumman syystä osui keskelle tuota ainoaa mäntyä. Huokaus. Matkaa korille jäi vielä noin 15m puttimatkan verran, putti vähän sivusta ohi ja nelkku korttiin.

6. Väylä:
Avaus Strikerilla keskeltä väylää ja kiekko leijaili lopulta kevyessä antsassa palautuen hyville paikoille reiluun puoleenväliin väylää väylän oikeaan laitaan. Tuntui makealta, että nyt jos koskaan tästä naputtaa varman parin, mutta myös birdieen voisi olla hyvät tsänssit. Väylä oli kuitenkin sen verran kapea loppupäästä, että päätin valita kiekoksi Cometin, jolla saisi automaattisesti kevyet antsat loppuun ja pääsisi kokeilemaan birdie-puttia. Heittopaikka oli loivaan alamäkeen ja paikan merkkauksen jälkeen mietin hetken, että heitänkö myös vauhdista vaikka myös vauhdinotto tapahtuisi loivaan alamäkeen. Päätin ottaa vauhdit ja pehmeä mätäs juuri ennen markkeria jousti sen verran, että heitto suuntautui melkolailla tonttia kohti. Etenin siis suoraan ehkä noin 30m. Noh peliä ei oltu vielä menetetty, nyt vaan pienellä feidillä Buzzzi loivaan ylämäkeen kipolle ja par-korttiin. Ylämäkiadjustus jäi kuitenkin tosi heikoksi, ja siitä syystä tämäkin lähäri jäi lyhyeksi. Tosi vaikeasta puttipaikasta kiekko kipolle ja nostovitonen korttiin.

8. Väylä:
Avaus Buzzzilla keskelle sweetspottia risteykseen keskelle tietä. Korille oli vielä noin 100m matkaa suoraa "pururataa" pitkin. Kori on sijoitettu oikealle pieneen taskuun, joten päätin valita kouraan Star Bossin ja heittää lujalla forella jatkoheitto siten, että kiekko feidaa automaattisesti korille ja pääsen yrittämään birdietä. Heitto onnistui täydellisesti ja näyttipä jopa hetken siltä, että kiekko skippaa maasta suoraan koriin, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Kiekko oli korista noin 5-6m päässä usean tölkkiä vahvemman männyn takana, joten jouduin kurottamaan maksimaalisesti oikealle, että pääsisin haarasta yrittämään birdietä. Mallasin hetken, olin jo varma että nyt kiekko vaan häkkiin hilisemään, mutta ei. Minihipsu edessä olevan männyn oikeasta laidasta ja heitto kuolettui täysin. Nosto nelonen korttiin ja piiiiitkä huokaus. Vaikka puttiasento oli leveä ja kurotus oikealle valtaisa, niin sen verran olisi pitänyt vielä varmistaa, että ei sen edessä olevan männyn olisi saanut olla mikään este pirkotukselle, vaikka heittolinja olikin tiukka. Joka tapauksessa väylä oli pelattu ja suunta eteenpäin.

14. Väylä:
Muistikuvat vuoden takaa ja täten myös yhtä hatarat muistikuvat OB-rajoista. Lähäri meni vasemmalta leveäksi, joten OB:lla käynnistä johtuen bogi korttiin.

17. Väylä:
Päätin avata väylän Star Dessulla forettaen siten, että heittäisin tikkusuoran risteykseen, josta skipillä sweetspottiin väylän taitekohdan jälkeen oikealle puolelle. Koska tiipaikalta heitettiin loivaan alamäkeen, niin joku oli napsahtanut päässä ja myös heittoni suuntautui alaviistoon. Suunta oli kyllä aivan oikea, mutta heitto jäi lyhyeksi (noin 30m) jäkäläsammaleen kuolettaessa heiton pituuden. Noh merkkasin heittopaikan ja mietin hetken, että mitä teen. Valitsin saman plänin, koska sen toteuttaminen oli matkan lyhentymisen vuoksi entistä helpompi, tosin nyt pystyisin etenemään hieman lähemmäksi koria. Sama kiekko, pyörittelin sitä hetken käsissä ja totesin että kyllä kiekko on riittävän kuiva. Heitän kiekkoa uudelleen forella ja slurps, kiekko luiskahtaa käsistä aivan liian ajoissa ja ajaudun hankalaan metsikköön väylän oikealle puolelle noin 20m päähän ja mistähän syystä? Vettä kiekon pohjassa ja sisärimmissä, ja vain sen takia, etten viitsinyt pyyhkiä kiekkoa puhtaaksi. Fiilis kiekolle päästyä, "I got nothing" eikä siinä oikeastaan juuri mitään ollut tehtävissä, muuta kuin yrittää edetä suoraan väylälle eteenpäin. Avaus taas forella, suora osuma keskelle 20m päässä olevaa mäntyä, kiekon lento kuolettui suoraan, mutta onneksi sentään pääsin väylälle. Siitä sitten lähäri kipolle ja putti sisään.

Mitä tänään opimme -osio:

• Jos epäilet OB-rajojen sijainneista, käy tarkistamassa ne, äläkä uskottele itsellesi niiden sijainteja
• Kuivaa kiekot pyyhkeellä aina, varsinkin forettaessa. Silloin jopa ekstrahuolellisesti.
• Lähäröi hyvään puttipaikkaan, sillä vaikka hyvältä näyttävän lähärin ansiosta kiekko voi olla lähellä koria, voivat puut estää suorat puttilinjat. Birdieitä on vaikea tehdä haastavista puttipaikoista.
• Ja se kaikkein tärkein: Kierrä kisarata edes kerran lävitse ennen kisoja, koska tällöin tulee jo edes jotenkin OB:t, heittolinjat, etäisyydet ja eri väylien greenit tutuiksi.

Joka tapauksessa tämän päivän jälkeen on hyvä ja entistä kovempi itseluottamus lähteä huomenna parantamaan omaa peliä. Nyt myös fore-heitot tuntuvat hyviltä, joten uskon, että hyvällä kisamielellä, järkevillä ratkaisuilla ja radan paremmin hahmottuessa on täysin mahdollista päästä lähemmäksi radan par-lukemaa. Tavoitteena on siis huomiselle ottaa scorecardista ainakin viisi heittoa pois. Nyt syömään ja illalla sauna päälle. Tampereen & Nokian hersteenit naapurimökissä ehdottivatkin jo että laitetaan irtokorit tuohon pihalle pystöön ja iltareenit käyntiin :) Näin teemme!

Kevyet kenttäherkistelyt ennen 5tr:ää.

Palasin tuossa sunnuntaina viikon lomareissulta ulkomailta ja olihan se heti jo maanantaina pakko päästä kiekolle Kivikkoon, varsinkin kun mielessä pyöri jatkuvasti myös pääsiäisviikonlopun 5tr:n kisat. Maanantaina kävin hakemassa tuntumaa lähinnä puttiin ja lyhyisiin 20-40m lähäreihin, mutta pääasiana oli kuitenkin päästä lennättämään kiekkoja lyhyen tauon jälkeen. Mielessä kun oli joka ainoa hotelli-ilta ennen nukkumaan menoa pyörinyt niin erilaiset gripit, kuin erilaisten heittojen varmistaminen ennen varsinaista tiiausta. Noh, joka tapauksessa maanantain reenit tuntuivat hyviltä, eivätkä perus putit, lyhyet lähärit tai 95m pommihyserit tuntuneet yhtään suorittamiselta.

Tänään oli sitten viikon toiset lyhyehköt noin tunnin reenit Kivikossa tyttökaverin kanssa. Alkuun ihan puttailua ja sitten vähän lyhyttä lähäriä. Siinä sitten heitellessä näytti myös ruuhkat iltaa kohti vähenevän, niin päätimme, että kierrämme nyt ainakin ensimmäiset 5 väylää. Ykkösellä reenailin useita hyssejä ja kaikki löysivät tosi hyvin korin läheisyyteen, mitä nyt toinen Star Maxi jäi vähän liian varovaiseksi, mutta kimposi kuitenkin vesipomppuna rantaan. Putti tietysti ringistä sisään ja kakkoselle.

Kakkosella avasin viime vuonna ostetulla täyspainoisella miltei iskemättömällä Star Dessulla semiheikkoon vastaseen suoraan kohti koria, ja kiekko liiteli älyttömän nätisti hyvin pienellä ässällä korin ohi, mutta jäi noin 4m. Helppo putti ja taas kakkonen mielikuvitusikorttiin.

Kolmosella mietin, että kokeilenpa nyt tästä tiin vasemmasta laidasta heittää edessä olevan puuaukon keskeltä tai oikeasta laidasta läpi siten, että striker varmasti lopussa viimeistään feidaisi korin läheisyyteen. Avauksen tulos oli se, että kiekko napsahti aukon vasemmassa laidassa olevasta puusta kimmokkeella kohti tiipaikkaa ja putosi ojaan molskahtaen. Eipä oikeastaan yllättänyt yhtään kiitos linjavalinnan. FLX Buzzz kouraan, paluu tiille ja heitto tiipaikan oikealta laidalta aukosta läpi, mutta ohut puu väylällä tappoi lennon ja pudotti kiekon jättäen noin ~50m koriin. Kiekolle päästyäni totesin, että oikealla edessä oli noin 5m päässä ohut puu, joka käytännössä loi liikaa riskejä hysselinjoille ja myös korista vasemmalle on selkeä polusta johtuva ob-raja, joten päätin vaihtaa samalla sekunnilla foreen. Kouraan siis tuttuputtu Star Max, rento sipaisu forella ja kiekko 3m korista. Putti sisään ja imaginary kolmonen korttiin.

Neloselle mars ja kävin heti ekana (kiitos viikon ulkomaanreissun mielikuvaharjoitteiden) tiin kärjessä mallailemassa asentoa ja pohtimassa, että mikä on se lopullinen kropan asento, jotta kiekon saa bäkkärillä vedettyä suorana puukäytävää pitkin korille. Ensimmäisen striker-heiton vedin liian matalana, mutta keskeltä väylää niin, että kiekko otti aukolta suorat skipit ja jäi lopulta puttietäisyyksille noin 13m. Toisen heiton vedin edelleen toisella strikerillä, mutta vähän korkeammalta. Kiekko lenteli kivasti tössähtäen lopulta väylän päässä korin vasemmalla puolella noin 7-8m päässä olevaan töyssikivikasaan. Noh menin taas ekalle kiekolle ja yritin putata pitkää. Kiekko kaarsi ketjujen korkeudelta korin vierestä pysähtyen pariin metriin, josta helppo kipotus. Taas mielikuvituskolmosta korttiin.

Vitonen ja kutonen jäi kokonaan heittämättä, vitosen väylällä oli venäläisistä vanhemmista ja aivan pienistä lapsista koostuva perhe, joka möyri tulemaan väylää pitkin vastaan, joten heittäminen ei käynyt pätkääkään mielessä. Yritin kommunikointia heidän kanssaan sen vuoksi, että moni muu ei varmasti voisi nähdä heitä kallioiden takaa pööpöillessään väyliä vastapalloon. Yhteistä kieltä ei löytynyt - ei totaalisesti minkäänlaista millään kielellä, joten ainoaksi mahdollisuudeksi jäi vain toivoa parasta ja jatkaa matkaa. Näytti kuin olisimme olleet heille täysin näkymättömiä ihmisiä.

Lopuksi kävellessä kohti ykköstiitä kokeilin vielä heittää isolla nurmikentällä pari maksimidraivia ja taas se Star Dessu lensi nätissä linjassa ylivoimaisesti pisimmälle myös myötätuuleen, joten kai se nyt on otettava bägiin myös pääsiäisviikonlopun 5tr:n kisaan. Huomenna on sitten tarkoitus painaa töistä suoraan autolla kohti Kankaanpäätä siten, että ehtisi jo illalla hakemaan tuntumaa rataan kisoja varten. Joten joka tapauksessa heitot tuntuvat näillä pienillä herkistelyreeneillä hyviltä, mutta katsotaan huomenna sitten paremmin, miltä se 5tr oikeasti näyttää. :)

Treeniä aurinkoisessa Talissa

Sää oli tänään ulkona kohdillaan, lämpöä +8 ja aurinko paistoi. Kävin eilen reenailemassa omaan kippoon lähipuistossa, eikä edes pidemmät lähestymiset tuntuneet enää ollenkaan olkapäässä. Tästä syystä ja mahtavasta säästä johtuen, oli pakko lähteä kokeilemaan pystyykö olkapäällä jo rundaamaan normaalisti. Kasailin siis bägiin rundisetin ja lähdin Taliin. Paikalle päästyäni kävi vielä tosi hyvä tuuri, sillä pari kaveria sattui olemaan ykköstiillä. Siispä remmiin mukaan, instana kevyet lämmittelyt ja kiekkoa rennosti ykkösväylää pitkin. Porukkaa Talissa oli tosi maltillisesti, mikä oli sinänsä ihme, koska sää oli aivan viimisen päälle kohdallaan.

Ensimmäiset viisi väylää tuli pelailtua Talissa suhteellisen rauhallisesti ja hieman tunnustellen. Kun mitään normaalista poikkeavaa ei tuntunut, niin lisäsin pikkuhiljaa tehoja ja kokeilin myös foretella. Kaikki heitot tuntuivat toimivan ihan mukavasti, eikä mitään hazardivirheitä juurikaan tullut tehtyä. Vähänkö siistiä! Loppua kohti forekin alkoi toimia koko ajan paremmin ja paremmin. Putissa ei ollut koko päivänä mitään ongelmia, koska mitään herokaukaisuusputteja ei hyvien lähärien vuoksi tarvinnut harrastella. Perusputit 7m sisällä napsahtelivat takuu varmasti kippoon. Eipä siis ihme, että fiilikset olivat korkealla. Vielä näin kämpille päästessäni tuntuu kerrassaan huikealta: mahtava sää, kivat rundit huikealla kaveriporukalla, heitot kulkivat ja mikä tärkeintä OLKAPÄÄ kestää! Tästä on mukava lähteä rakentamaan tätä kautta.

Olkapään tunnustelua

Nyt on sitten ensimmäiset kiekkokosketukset otettu olkapään sijoiltaan menon jälkeen. Kävin lauantaina 22.3. Talissa puttailemassa ja heittelemässä kevyitä lähärivetoja puttereilla ja midareilla. Kierrettiinpä jopa hilariuksen kanssa rennolla meiningillä etuvitonen. Heittämiseni oli arkaa ja se näkyi sitten suoraan kropan synkassa sekä heittojen laadussa. Olkapäätä tuli varmuuden vuoksi säästeltyä ja heittoja tunnusteltua ihan jo siitäkin syystä, ettei kiekkoiloissa vain tekisi missään nimessä olkapäälle lisää tuhoa. Tunnin reenailun jälkeen oli kuitenkin ilo todeta, ettei mitään kipuja tai jäykkyyksiä olkapäässä tuntunut.

Kävin maanantaina 24.3. kokeilemassa puttaamista uudelleen sisätiloissa. Reenitilassa kori odottelikin ketjut liikkumattomina roikkuen, joten ei muuta kuin Clutcheja kohti koria. Mutta mitä olikaan tapahtunut, puttaaminen oli melko vaikeaa. Kropan synkronisaatio tuntui jotenkin tosi hankalalta ja pahinta oli huomata se, että myös sivuttaistarkkuuteen oli tullut reilusti variaatiota. Tekniikkaa pieni askel kerrallaan analysoiden sain kuitenkin parannettua puttia koko ajan kohti lyhyehkön (25min) reenin loppua kohti.

Tänään tiistaina kävimme kaverin kanssa puttailemassa tutussa reenipaikassamme tunnin verran. Ja sieltähän se putti alkoi vihdoin ja viimein näyttää taas hyviä elonmerkkejä. Kropan synkka alkoi löytyä ja kiekot löysivät välillä koriin jopa ihan reenitilan perältä. Puttaaminen alkoi taas tuntua kivalta ja rennolta, eikä olkapäässäkään ollut mitään kipuja jne., joten toistaiseksi homma näyttää vielä oikein mainiolta. Puttireenien jälkeen kävin ostamassa Intersportista Energeticsin fysionauhan (kuminauha), jolla aloitin olkapään simppelin lihastreenaamisen. Kuminauhailua onkin nyt sitten jatkossa tarkoituksena tehdä päivittäin ja seurata samalla olkapään tilannetta.

Alustava kisakalenteri kaudelle 2014

Frisbeegolfliiton kisakoneessa alkaa olla jo melko kasa kisoja, joten kisakausi näyttää jo tässä vaiheessa äärettömän herkulliselta. PDGA-ratingini (923) puolesta voin osallistua MA2-sarjaan, mutta yhtenä tavoitteena on tietysti nostaa se yli kyseisen luokkarajan (935). Sen takia vähän arvotuttaa vielä se, että osallistunko ensimmäiseen Powergrip-tourin osakilpailuun MA2 vai MA1 -sarjaan. Joka tapauksessa kausi starttaa Easter Open Viidentienristeyksestä 18.4.2014, jota odottelen jo malttamattomana.

Alustava kisakalenterini kaudelle 2014:

• Easter Open Viidentienristeys, Kankaanpää, MPO 18.-20.4.2014 
• Kombostikobla Open Disc Golf Champion vol. 10 (KKODGC), Oulu, MPO. 10.5.2014. Tämä on kaveriporukkamme oma epävirallinen kisa :)
• Powergrip-tour Nummela, Nummelanharju, MA2 tai MA1?, 17.-18.5.2014
• BST Nordic Open (Hyvinkää, Keinari & Tali), 24.-25.5.2014
• Frisbeepoint Players Cup, Tali, MPO, 31.5.-1.6.2014 (?)
• VMP Open, Kaatis, MPO, 7.6.2014
• Karkkila Open, MPO, 8.6.2014
• Frisbee Festival, Peurunka, MPO 21.-22.6.2014 (?)
• VMP Lomatöörit, Kaatis, MA1, 9.7.2014 (?)
• NBDG Pro Tour, Lauste, MPO, 12.-13.7.2014
• Powergrip-tour Oulu, MA2 tai MA1?, 19.-20.7.2014
• Prodiscus Open 2014, Karkkila, MPO tai MA2, 2.-3.8.2014
• Joukkuegolfin SM, Peurunka, MPO, 16.-17.8.2014
• Mukkula Open, Lahti, MPO tai MA2, 23.-24.8.2014
• Hunaja Open, Kylmäkoski, MPO tai MA2, 30.-31.8.2014
• Frisbeegolf SM, Oulu, 4.-7.9.2014 (?)
• Powergrip-tour Vampula, MA2 tai MA1, 13.-14.9.2014
• Syysmyrsky Pro, Nummelanharju, MPO, 20.9.2014
• Syysmyrsky Am, Nummelanharju, MA2, 21.9.2014
• Parigolfin SM, Kippasuo, MPO, 27.-28.9.2014
• Amatöörien SM, MA1, 4.-5.10.2014 (?)

--Päivityksiä kalenteriin 8.5.2014