sunnuntai 30. elokuuta 2015

Prodiscus Open Karkkila, 2. päivä

Edellisillan vierailuhommien ja kotisäätöjen vuoksi sain kunnian nukkua ilmatäytteisellä patjalla. Pääsin nukkumaan vasta todella myöhään ja ilmapatja oli sen verran surkea, että heräilin jatkuvasti - nukuin siis yön todella heikosti. Aamulla herätessä tuntui, että olisi voinut jatkaa torkutellen viime sekunneille asti ennen ajourakkaa kohti Karkkilaa.

Paikalle päästyä fiilis tuntui hyvältä ja sääkin oli suorastaan erinomainen. Pienet lämmittelyt, heittäminen tuntui hyvältä ja golf-lähdöllä startti ykkösväylältä.

#1: TD kävi ilmoittamassa, että ykkösellä on CTP-palkinto. Hetken pohdittuani riskejä päädyin kuitenkin lopputulokseen, että en edes yritä CTP:tä vaan vedän keskeltä paikoiltaan pelikirjamaisesti Claymorea. Claymore liukuikin reilusti puolen välin yli. Neppasin putterin korille ja otin helpon parin.

#2: Tällä kertaa päätin pysytellä tiukemmin pelikirjassa ja avata Strikerilla. Avaus mukavasti portin tietämille, josta 35m premium jokerilla loivasti hyssettäen mukille 4m päähän. Helppo par.

#3: Avaus hienosti forella 9m melkein identtisesti samalle paikalle, kuin edellisellä kierroksella. Putti osuu vasemman puolen ketjuihin hyvällä osumalla, muttei jää sisään. Nosto par.

#4: Avaus dessulla hyseflipauttaen ja se onnistuikin ihan mukavasti, vaikka puu nappasi väliltä kiinni ja ampui kiekon vasemmalle. Pääsin kokeilemaan birdie-puttia ylämäkeen noin 15m päähän ja lähellä olikin ettei kiekko livahtanut sisään. Nosto par.

#5: Nyt varman päälle ja kiekko puttipaikoille, siispä putteriavauksen sijaan buzzzia backspinnillä pystysuorassa. Hienosti alas noin 12m puttipaikoille. Kaunis putti ihan keskelle koria, mutta sen verran korkeana, että yläpeltiosuma ja nosto par.

#6: Strikerilla forella suora avaus korille, puu nappasi ennen koria kiekon alas ja matkaa jäi korille taas noin 12m. Haaraputtina kauniisti alaraudan päälle flättinä, josta kiekko pomppaa ylös mutta ei jaksa sisään. Nosto par.

#7: Ykkösrundin tapaan dessu tien kohalle oikealle ja hyville birdiepaikoille. Korille oli enää noin 35-40m matkaa ja tuuminkin, että putterilla edetään. Hetken pähkäilyn jälkeen päädyin Jokerin sijaan uusimpaan Clutchiini. Kiekko lensi just oikeaa linjaa, mutta paineli vain suoraan ilman minkäänlaista fadea. Menin siis pitkäksi noin 15m. Clutch alkanee olla jo ottanut sen verran hittiä, että feidiä ei tarvitse jatkossakaan odotella - kiekkoon siis merkintä asiasta. Noh 15m enää korille ja ainoa tsänssi mukitukseen on päästä koivujen välistä sisään. Koivut pitivät pintansa ja jouduin nostamaan nelosen sisään. Liikaa heittoja vikalle 35 metrille...

#8: Tämä on mulle yksi helpoimmista väylistä. Nyt kun ei ollut eilisiä kovia tuulia, niin vaihdan Maxin sijaan vakaan Bossin ajatuksena edetä pidemmälle ja lähemmäksi kohti koria. Noh forehan lähti hienosti just oikeaa linjaa ja etenikin kyllä pidemmälle, mutta lujemmasta vedosta johtun fade jäi aivan liian vähäiseksi. Ajauduin siis paikkaan, jossa oli tosi paljon puita heittosektorilla, kun taas Maxin paikasta (lyhemmällä heitolla) olisin voinut edetä puhdasta linjaa korille. Näkymätön puu nappasi kiekon alas, jota en nähnyt heittolinjoja valitessani ja jouduin pitkälle par-putille (~12m). Kiekko yläpeltiin ja bogi korttiin. Olisi pitänyt avata sillä Maxilla...

#9: Pommihysse, noin 10m päähän korista. Puttiyritys alaraudan päälle pomppimaan ja lopula juurelta nosto par.

#10: Mielessä liikku ajatus, että nyt varmemmin ja strikeri nyt suorana sinne korille. Helppoahan se on. Siispä kiekko liikkeelle ja puolessa välissä askelia jostain tuonelan perukoilta pomppaa mieleen ajatus, että muista loiva hysse. Jep, muistin loivan hyssen ja heitin vasemmalle pahimpaan mörriin. Rukoilijasirkka-asennosta sankarifore bossilla väylätöntä väylää pitkin korille, ja pääsinkin noin 15m puttipaikoille. Haarasta putteri ilmoille, laskeutuminen alaraudan päälle pomppimaan ja nosto bogie. Putti toimii ja tuntuu hyvältä, mutta pienestä on kiinni sisään menot.

#11: Pelikirjafore - neppiputterilla ja käytännön nosto par.

#12: Odottelua. Bossia hyssenä pelikirjamaisesti ilmoille, mutta joku mindfuck error iskee ja heitto jää 5m liian matalaksi. Kyllä 5m. Löydän kiekon oikealta puskan keskeltä, josta pääsen etenemään polviasennosta bäkkäröiden korille, Kiekko jää kuitenkin koria suojelevaan puurivistöön, josta matkaa korille on vielä noin 10m. Havahdun siihen, että väsymys alkaa puskea ja pahasti. Haukottelua. Korille on suora linja puukäytävää litkin ja mallaillen huomaan, että pystyn puttaamaan linjaa pitkin korille. Kiekko lähtee kädestä ja osuu 1,5m päässä olevan puun laitaan ottaen sivuhipsun ja jääden nostolle. Mitä ihmettä, miten en voinut tajuta tuota puuta, aivan niinkö se olis materialisoitunu siihen kesken heiton. Kummallista. Nostan bogien ja unohdan saman tien koko väylän.

#13: Odottelua. Bossia hyssenä pelikirjaa noudattaen ja kiekko on kauniisti hyvillä heittopaikoilla avautuvalla "pellolla". Edessä puu noin 15m päässä, jossa sivuttain ulottuvat oksat tulevat heittolinjalle - joudun siis hakemaan midarilla ~40m lähestymistä pienessä antsassa. Yritän ulottautua markkerilta mahdollisimman paljon vasemmalle, jotta tarvitsisin mahdollisimman vähän antsakulmaa. Heitän buzzzin bäkkärillä, joka painelee suoraan. Pääsen noin 10m puttipaikalle ja heitän 1,5m ohi korista oikealta - mitä täällä tapahtuu? Herätys! Paluuputti koriin ja nelonen korttiin. Hyvä nelonen tälle väylälle, vaikka kolmostakin oli taas tarjolla.

#14: Väsyttää, mieli harhailee. Keskittyminen, väsyttää taas. Forehysseä pelikirjaa noudattaen, mutta bossi tarttuu korin edessä oleviin metsän yläoksiin ja puttimatkaa jää haaralle noin 18m. Haaraputti alarautaan ja nosto par.

#15: Huaah, odottelua ja väsy iskee lujempaa ja lujempaa. Nyt ei kuitenkaan ole eilisiä tuulia. Bossi kouraan ja varmaa varmemman faden kautta hyville pelipaikoille hakemaan birdietä. Bossi lujaa ilmoille, ei fadea ja outtiin. Outilta mietin eilistä, että nyt otan varmemmin enemmän vasemmalta kiekon forella feidatessa mando suorittaen puttipaikoille. Arvioin etäisyyden vastapuolelle täydellisesti väärin ja vedän suoraan vastapuolen outtiin. Vastapuolen outista vitosheittona neppifore cometilla kipolle, josta kiekko on uhkaavasti pomppaamassa kolmatta kertaa outtiin. Jää kuitenkin rinteeseen, josta putti ja kutonen korttiin. Haukotuttaa.

#16: Odottelua. Väsyttää. Kuitenkin pelikirjasuoritus; midari, tinttausbäkkäri draiverilla, putteri korin alle ja nosto par.

#17: Striker hysseflipillä ja heitto näytti todella kauniilta, varmaan apaut nostolla. Korille päästyä kiekkoa ei näy missään - pahalta näyttää. Lopulta Striker löytyy takapitkäksi menneenä noin 12m päästä ärsyttävien käkkänöiden ja heinien välistä. Väsyttää ja putti lähtee korkeana korin yli - täh? Paluuputti sisään ja kolmonen korttiin. Ihan jepa.

#18: Odottelua ja päästämme samalla myös viereistä väylää heittävät etenemään. Väsymys kasvaa kasvamistaan. Avaan bäkkärillä M2:n luottaen fadeen, mutta heitänkin jonkin kummallisen neppi-pohjaedellä-airbounce-hyssen. En edes saa mandoa kierrettyä, joten joudun heittämään seuraavaksi 40m jyrkästi vasemmalle kääntyvän forerollerin. Heitto onnistui hyvin tuosta vaikeasta paikasta ja pääsin kokeilemaan pitkää puttia. Väsy puskee ja puskee. Vedän putin jotenkin kummallisesti korin yli 12m pitkäksi - siis mitä häh? En edes havahdu ajatuksissakaan siihen, että teen virheitä - väsymys ei nosta minkäänlaista kriittisyyttä tekemiseen esiin. Putti vielä alarautaan ja nosto 5. Nostovitonen siis väylään, jonka piti olla melkeinpä birdieautomaatti.

#19: Odottelua ja väsyä. Teebirdi kouraan, nyt ei tehdä eilistä pituusvirhettä. Noh en tehnyt - hyssessä reilusti puolen välin yli ja 1cm verran outtiin. Siispä dropparille. Premium Jokeri ilmoille kaunis fade ja nätisti laskeutuminen kohti leveintä seiftialuetta - kuuluu kummallinen kova kopsaus ääni - kiekko pomppaa ilmoille ja lentää puoli metriä outtiin. Täh? Punaiset liput liehuivat taas ja seuraavaksi basic Jokeri ilmoille joka tällä kertaa jäi sisään jättäen noin 10m korotettuun koriin. Päätän putata riskeistä huolimatta hyvällä itseluottamuksella sisään ja sinnehän se sujahtikin. Kutonen korttiin. Premium Jokeri oli iskeytynyt maahan tullessaan greenillä olevaan ainoaan 20cm x 20cm nurmikon alta pilkistävään kiveen. Tarkkaa työskentelyä siis.



Rundituloksena karuakin karumpi 71, joka tarkoitti +11:sta. Huomaan jättäneeni bossin outtiin väylälle #15. Haahuilen hakemaan kiekon ja palaan autolle, Lähden ajelemaan kohti Helsinkiä kunnes huomaan, että minunhan piti vaihtaa shortsit ja toiset kengät jalkaan. Auto parkkiin ja kamat vaihtoon. Haukotellen ja naamaan itseä läpsien väsyneenä takaisin kotiin. Perille päästyäni syön ja vedän 2h päikkärit.

Ei enää ikinä mitään paskoja unia tai patjapuljailuja ennen kisapäivää. Väsyneenä ei voi välttyä virheiltä ja kun tulee virheitä, niin ne kertautuvat.

Kaikesta huolimatta Karkkilassa oli mahtavat kisat ja huikeat säät. Suuret kiitokset myös TD:ille sekä molemmille heittueille. Vaikka tulos jäi tällä kertaa superioorisen heikoksi, niin odotan jo innolla ensin vuoden Karkkilan kisoja. Siihen mennessä yritän opetella kännykän arkihälyn ja viikonloppuna toimivan hälytyksen eron, jotta ensi kerralla saisin pelattua kaikki kisakierrokset.


Prodiscus Open Karkkila, 1. päivä

Päivä alkoi varsin tuskaisissa fiiliksissä, sillä nukuin liian pitkään. Kännykän hälytys ei toiminut, tai oikeastaan toimiihan se, mutta herättäisi vasta ensi viikon maanantaina. Vaikka tsekkasin edellisenä iltana moneen otteeseen hälytyksen puhelimesta, niin en jotenkin kiihkeän työviikon jälkeen tajunnut, että tuo hälytyshän on aktiivinen vain arkipäivinä. Siispä yhteys TD:hen ja sovin, että tulen kuitenkin 2. rundille ja sunnuntaina myös pelaamaan.

Lauantai ei ole arkipäivä. Miksen käyttänyt alempaa hälytystä?

Ensimmäinen rundi meni siis täysin penkin alle (nollalla heitolla) ja tästä kepeästi runditulokseksi 136 heittoa. Kakkosrundi starttasikin ukkostuulissa väylältä #8, joten seuraavaksi vuorossa väyläkohtaiset raportit:

#8: Kovan tuulen vuoksi vaihdoin kiekon jyremmäksi, joten Maxilla noin 20m päähän korista, puttiyritys ja käytännön nosto par. Toteutus suoraan pelikirjasta.

#9: Tätä väylää en ollut päässyt reenaamaan, joten päädyin aikaisempien kokemusten perusteella pommihyssettämään. Kova tuuli vaikutti jo ennen heittoa siltä, että se voisi siirtää korkeaa pommihysseä paljonkin sivusuunnassa ja näinhän se sitten tekikin. Kuitenkin neppi putti yläpuolelta korille ja nosto par.

#10: Tässä oli ajatuksena vetää bäkkärillä suoraan ja väistää koivua. Väistinkin koivun, mutta liialla hyssellä, jolloin jouduin mväylältä pahimpaan mahdolliseen paikkaan vasemmalle ryteikköön. Ryteiköstä disaster recoveryllä tavoite päästä korille, mutta miljoonat oksat pysäyttivät heiton puoleen väliin. Nyt kuitenkin pääsi neppaamaan jo korille ja käytännön nosto-bogie.

#11: Fore-neppifore ja putti. Helppo par.

#12: Kovan tuulen vuoksi vaihdoin astetta jyrempään bossiin. Iso hysse noin 15m päähän korista suoralla ja puhtaalla puttilinjalla, putti hieno mutta ei birdietä. Siispä pelikirjamainen par korttiin.

#13: Iso ja korkea hysse bossilla voimalinjoja uhmaten. Kiekko mukavasti jo avautuvalla "peltoalueella". Sen verran pari puuta oli kuitenkin edessä, että korille oli lähestyttävä pienellä antsalla ja varmalla loppufadella. Täten valitsin Jokerin ja annoin mennä, mutta todella vankka vastatuuli tai liian kevyt veto tuohon olosuhteeseen, vei heitosta puuttuvat 10m. Jouduin neppaaamaan korin alle ja ottamaan nosto bogien eli nelosen väylälle, jonka ihannetuloskin pitäisi olla neljä.

#14: Pelikirjamainen varma fore, joka nousi metsän yli ja meni jopa 20m korin taakse pitkäksi (tuulen vuoksi). Putti korille ja nostopar.

#15: Vuorossa mahtava riipasuväylä. Avaan suunnitelman mukaisesti bossilla, jolla vedin reenirundillakin varmasti pienessä hyssessä väylälle. Nyt vedin samalla tavalla, mutta tuohon tuuleen ehkä liian matalana. Kiekko painoi suoraan suoraan ja vaan suoraan, eikä fadea tullut. Siispä avaus jäi oikealle ob:lle. Sen verran heitossa oli kuitenkin pituutta, että uskoin pääseväni forella mandon kiertäen lähestymään korille. Nyt sitten valitsinkin liian jyrän kiekon ja missasin mandon. Tuplasti kiekon valintamoka tälle väylälle. Jatkoin vitosheittoa dropparilta ja korille jäi ehkä 6m matkaa. Putti hienosti korin vahvalle puolelle, mutta outo sylky ulos. Tarkemmin asiaa pällisteltyä vahvan puolen ketjut olivat sopivasti jääneet muutamia senttejä sisäpuolelle. Nyin korin ketjut ulkolaitaan ja nostin ympyräseiskan sisään.

#16: Pelikirjamainen par-tulos, ei mitään yllätyksiä. Midari, lujaa bäkkärillä, neppi korille ja nosto par.

#17: Strikeria suunnitellusti hyseflippinä, näytti tosi makealta kunnes koria ennen oikealla oleva puu nappasi kiekon alas. Puttipaikalla 15m päässä, ei mennyt ja par-tulos.

#18: CTP-väylä, jes! Reenirundilla kiekko oli 2m päässä korista, joten nyt samalla tavalla M2 mukille, antaa kiekon tehdä työn. Noh heitto lähtikin kivasti, mutta M2 painaa tikkusuoraan ilman fadea - ohhoh. Takaviistosta noin 12m haaraputilla, ei mennyt ja nosto par.

#19: Rai rai, käytännössä se pahin väylä. Kuitenkin hyvät fiilikset ja reenien kautta hyvä itseluottamus helppoon par-tulokseen. Teebirdi käteen ja menoksi. Heitto lähtee ja vau, kun näytti hyvältä. Kuitenkin puoli metriä pitkäksi isolla skipillä takalaittomaksi outtiin. Dropparille. Dropparilta premium Jokeri ja skipillä hyppää sisään ja lopulta outtiin. Jeij, kolmas heitto basic Jokerilla ja jäi sisään, neppi korin alle ja nosto-seiska. Minkäs teet.

#1: 19-väylä totaalisesti unohdettuna seifti avaus paikoiltaan Claymorella, joka jäi puoleen matkaan väylälle. Mietin, että jatkanko midarilla vai otanko putterin. Virhe - otin putterin, ja lähäriheitto nousee hitusen liian ylös ja koska ylhäällä ei ole tilaa, niin korille jää vielä 15m putti. Kaunis putti nuollen ohi ja nosto-bogi.

#2: Nyt mietin suhteessa edellistä väylää ja 19:sta, että luottamusta ois nyt lähteä tässä kohtaa hakemaan dessulla kipolle seiftiheiton sijaan. Ja niinhän se onnistuikin, dessu liiteli portin läpi ja löytyi noin 11m päästä korista. Kaunis putti keskelle kippoa ja nätti birdie.

#3: Pelikirjalla taas eli forella dessu kipon kohille 9m ja putti sisään. Helppo peli, birdie korttiin.

#4: Mystinen väylä. Pelikirjamaisesti dessulla hyseflipauttaen, mutta tiillä tuli ehkä liian vähän nostettua jalkoja (tii nousee yläviistoon ja on epätasainen kärjestä) ja heitto jäi jotenkin vaimeaksi ja nousi ylös. Hyvähkö jatkopaikka heittää 30m korkeahko pommifore hyllylle, jossa kori sijaitsi. Sinnehän se maxi forella menikin, mutta hetken päästä se rullaa korilta alas rinnettä pitkin. Pitkä puttiyritys ylämäkeen ja nosto 4. Shit happens.

#5: Valintana putteriheitto pelikirjasta, joka jäi puuosuman vuoksi alas noin 20m päähän korista. Puttiyritys ja nosto par.

#6: Strikerilla foreheitto suoraan koria kohti, joka käänsi vähän yli ja liiteli parit puut nuollen 3m päähän korista. Nosto birdie.

#7: Dessulla lujaa pelikirja mielessä vasenta laitaa ja kiekko liiteli hienosti pitäen antsan sinne oikealle tienkohdille hyllyn päälle. Nyt näytti helpolta birdieltä, ja jatkoinkin neppiforettaen buzzzin tietä pitkin korille 4 metriin. Käytännön nosto pörö ja kierros paketissa.

Kokonaistuloksena siis 67. Kahden väylän ryskäys pilasi muutoin suhteellisen onnistuneen rundin.







keskiviikko 26. elokuuta 2015

Harjoittelua ja pelikirjaa Prodiscus Open Karkkilaa varten

Tämä viikko näyttää kaikkine iltaohjelmineen niin buukatulta, että ainoat vaihtoehdot ehtiä Karkkilaan olivat tämä päivä tai mahdollisesti huominen (Talin viikkispäivä). Jalat olivat vielä maanantain mave-päivästä sen verran puuduksissa, että päätin skipata salit ja painaa tänään Karkkilaan reenailemaan rataa viikonlopun kisaa varten. Jospa sitten huomenna Taliin tai salille, tiedä häntä.

Karkkilan rata on todella vaihteleva ja sopii minulle hyvin monine foreväylineen. Vaikka rata on jonkin verran muuttunut vuosien varrella, on se silti hyvin pitkälti säilyttänyt alkuperäisen radan parhaimpia ominaisuuksia. Nykyiselläänhän rata on kaikkine nurmitettuine metsäväylineen erittäin kaunis. Taitaapa olla niin, että Skellefteåssa olen edellisen kerran nähnyt nurmitettuja metsäväyliä..

Mutta nyt loppuu ratajaarittelut ja mennään itse asiaan, eli Prodiscus Open Karkkila radan pelikirjaan:

#1: Avaus paikoiltaan Claymorella. Kipolle matkaa jää skipeistä ja laahauksista riippuen 10-25m. Haen tältä väylältä pääasiassa par-tulosta, mutta mikäli matkaa on alle 20m kippoon, niin yritän sisään.

#2: Radan ehkä haastavin väylä. Ensin pitää päästä portin läpi ja senkin jälkeen edetä vielä 40-50m tiheän koivikon läpi. Avaan paikoiltaan Claymorella portin tietämille. Siitä neppi Jokerilla kipon alle tietä pitkin bäkkärifaden kera ja putti sisään. Par-tulos siis mielessä, sillä väylältä eksyminen tai laitojen puukimpoilut voivat tuottaa todella pahaa jälkeä tuloskorttiin.

#3: Reenikierroksella vedin tähän destroyerilla suoraa forea, joten sillä pääsee helposti/turvallisesti 15m rinkiin. Toisaalta strikerilla saisi kevyen ylikäännön bäkkärillä ja mahdollisuus olisi päästä ihan korin tyvelle. Fore vaikuttaa kuitenkin varmemmalta ja järkevältä, joten menen sillä. Tästä on tarkoitus yrittää ottaa birdie, mutta par-tuloskaan ei väylältä haittaa.

#4: Radan kummallisin väylä. Korille ei ole oikein mitään järkireittiä, joten keskeltä alivakaalla dessulla hyseflippi ja tavoitteena olla heittämässä kakkosheittoa korin vasemmalta puolelta. Jos kiekko lentää korin vieressä olevaan isoon monttuun, kuten harjoitusrundilla, ei tilanne ole lainkaan huono, sillä siitä pystyy puttaamaan koriin. Todennäköisimmin tältä väylältä tulee kolmosia, mutta jos puuosuma nappaa matkan varrelta mukaan, voi tulos väylältä helposti muuttua bogiksi.

#5: Heitin harjoitteluheittoina kolme midaria pystössä backspinnillä ja kaikki kiekot menivät rännin läpi ja odottelivat alhaalla rivissä ~15m päässä korista. Todennäköisesti heitän väylän kuitenkin puttereilla, sillä 2/3:sta putteriheitosta oli alle 5m päässä korista. Tältä väylältä on ehkä helpoin napsia birdieitä.

#6: Strikerilla fore käytännössä melkein suoraan koria kohti, kiekko kääntää hieman yli ja palauttanee korin tietämille. Ainoa haaste on lähin hieman keskellä väylää oleva koivu, joka on heiton pahin este. Antsaforella sen pääsisi kiertämään kauempaa oikealta, mutta heittokulmat ja nopeuden säätö ovat suoraan foreheittoon verrattuna epävarmemmat. Tästä voi tulla kakkosia, ja käytännössä pahimmillaan par-tulos ellei ala puttiralli. Eikä se ala.

#7: Yksi radan kauneimmista väylistä. Kuumilla keleillä tällä väylällä on lähes trooppisen viidakkomainen fiilis. Vedän lujaa bäkkärillä vasenta laitaa. Kiekkovalintoina joko hakattu dessu tai Striker. Kiekko saa kääntyä hieman yli ja joko pitää kulmansa loppuun saakka, jolloin on tien tietämillä jatkamassa tai jos se palauttaa niin silloin etenen vasenta laitaa korille. Onnistuneella avauksella tässä pääsee kokeilemaan eaglea, muutoin tästä on tarkoitus hakea birdieitä.

#8: Tämä on niitä väyliä, jonka voisi avata hakatulla mega-alivakaalla valkyriellä, joka liukuisi bäkkäriheitolla korin tietämille. Heitossa on kuitenkin sen verran arvaamattomuutta ja korin takana heti OB-alue, että tästä on tarkoitus hakea pääasiassa par-tulosta avaten varmasti forella Bossi pellolle, siitä putteri korille ja nosto-kolmonen korttiin.

#9: En päässyt reenaamaan väylää, koska se sen trimmeröintihuoltotyöt olivat kesken. Aikasempina vuosina olen pelannut väylän pommihyssenä ja saanut tästä kakkosia. Pelaan sen siis samalla kaavalla. Mikäli pommihysse ei ala toimia, niin vaihdan Roc3:een ja suoraan heittoon.

#10: Ähinäväylä. Käytännössä väylällä on yksi puu este noin 30m päässä tiistä ja on suorastaan käsittämätöntä kuinka tuo puu napsii heittoja alas. Avaus strikerilla tai hakatulla dessulla lujaa keskeltä ja toivotaan, että koivuniemen herra pysyy omalla puolellaan. Mikäli heitto onnistuu voi päästä yrittämään kakkosta, muutoin haetaan par-tulosta.

#11: Tuplaforeväylä. Vakaalla dessullta tai bossilla foreavaus loivassa hyssessä noin 20-30m päähän korista. Puttiyritys mikäli mahdollista, muutoin neppi alle ja kolmonen korttiin.

#12: Mielettömän siisti megahysseväylä. Reenirundilla painoin korkean hyssen puiden yli bossilla kymmeneen metriin. Samaa haetaan tuloskiesseillä, mikäli puut estävät puttiyritykset, niin hyvän mielen kolmoset korttiin.

#13: Vaihtoehtojen väylä. Tässä on niin paljon vaihtoehtoja, että se tekee tästä väylästä todella mielenkiintoisen. Joka tapauksessa järkevintä lienee avata vanhan tiiipaikan tiimoille midarilla tai sitten painaa samaa reittiä lujaa suht korkeana hyssenä. Tavoitteena on päästä vanhalle tiille tai siitä suoraan koria kohti nurmikentällä. Ensimmäinen heitto on tällä väylällä ratkaisevin, joten todennäköisemmin yritän #12-väylän tyyppistä korkeaa ja lujaa hysseä Bossilla suoraan oikean kautta aukealle. Siitä sitten neppi korille ja puttia sisään. Birdietä tästä en tule saamaan.

#14: Forella lujaa Bossia vasemman kautta. Tällä väylällä pääsee kokeilemaan birdieputteja.

#15: Huikea tinttausväylä. Bossia bäkkärillä flättinä lujaa tiinsuuntaisesti, joka feidaa ja jää väylän vasempaan laitaan. Siitä forella Buzzzi kipolle ja nosto. Eli just kuten reenirundilla. Mikäli avaus onnistuu, niin tältä väylältä pääsee hakemaan birdieitä.

#16: Lentokenttä keski-OB:lla. Vaikka hinkua olisi ja mahdollista vetää yli 130m bäkkärisiivuja, niin tähän kelkkaan en lähde - sen verran pahat ovat OB:t myös väylän sivuissa mikäli siivuheitot lähtevät leveille linjoille. Avaus bäkkärillä Claymorella 90-100m tietämille, siitä helevetin luja bäkkärijatkoheitto Bossilla tai Dessulla kippohaku mielessä. Todennäköisesti tästä pelaa nelosia, mutta mikäli kakkosheitto onnistuu hyvin, niin tsänssit on birdieihinkin.

#17: Väyläkuva ei anna koko totuutta väylästä. Käytännössä miltei suora väylä johon pieni loppufade ei ole pahitteeksi. Heitän Strikerillä bäkkäriä loivassa hyssekulmassa. Molemmat reeniheitot Strikereilla olivat kympin ringissä. Kakkosia haetaan, mutta kolmonenkaan ei harmita.

#18: Wallride-väylä. Jätän kuitenkin wallridet muille ja avaan vakaalla midarilla (M2) keskeltä kiekon tehdessä työn ja feidaten kipolle. Reeniheitto nostolle, toivottavasti myös kisoissa. Tästä kakkosia kiitos.

#19: Tupla tai kuitti. Super tiukka ob-saareke ja korotettu kori. Väylää on myös pidennetty ehkä 30m aikasempiin vuosiin verrattuna. Avasin reeneissä neljästi Teebirdillä bäkkärihyssen ja kolme kiekkoa löytyi alle kympistä korin tietämiltä turvallisesti väylältä. Pitää vain muistaa varoa, ettei vedä heittoa liian pitkäksi. Jännä väylä kerrassaan, sillä turvallisin alue on kirjaimellisesti korin kohdilla 80-90m päässä tiistä, sinne siis tiippari ja kakkosta korttiin.


maanantai 24. elokuuta 2015

Frisbeepoint Players Cupin jälkitunnelmat

Frisbeepoint ja Talin Tallaajat järjestivät lauantaina 22.8.2015 Talissa Frisbeepoint Players Cup -kilpailun. Kilpailu vietiin läpi jännällä reikäpelimoodilla, jossa heittueessa oli aina neljä henkilöä, rundi koostui 9:stä väylästä ja jokaista vastustajaa vastaan pelattiin kolme reikäpeliväylää. Alkuperäinen idea oli ilmeisesti pitää kisat pidempänä kahden päivän versiona, jolloin myös reikäpeliväyliä olisi ollut enemmän. Nyt kuitenkin kisaa oli typistetty, joka näkyi sitten myös reikäpeliväylien määrässä.


Kilpailijat odottavat ensimmäisen kierroksen tuloksia.

Kilpailumuoto oli kerrassaan armoton isolla A:lla. Kisa koostui neljästä 9 väylän kierroksesta, joista ensimmäinen rundi määritteli sen, joutuuko pelaaja koko loppukisaksi pelaamaan puolen välin paremmalla vai huonommalla puolella. Lisäksi oli suorastaan hämmästyttävää, että vaikka pelasi hyvää ja solidia frisbeegolffia, niin kun mittelöt menivät heittueen sisällä sopivasti ristiin, niin tällöin saattoi kaikesta huolimatta olla lopputuloksissa heittueen viimeinen.


Väylä #9 odottaa avauksia.

Myös viimeisimmässä heittueessa viimeisimmällä reiällä oli sellainen tilanne, että heittuekaveri olisi voinut hyvin pelatessaan voittaa koko heittueen, mutta koska väylä ei mennytkään ihan putkeen, niin hän putosi tulosten sopivasti ristiin mennessä viimeiseksi. Onneksi sain pelattua viimeisen rundin sen verran hyvin, että onnistuin voittamaan heittueen, sillä viimeisen rundin heittuevoittajat saivat myös osallistumismaksunsa lahjakorttina takaisin. Joten siinä mielessä kisat menivät ihan hyvin putkeen. Ainoa harmitus oli tuo kummallisuus, että 1/4 kisaa riitti pudottamaan puolen välin huonommalle puolelle.

Jännästä kisaformaatista huolimatta sää oli miltei täydellinen ja kisajärjestelyt onnistuivat hienosti. Täten kisasta on annettava isot aplodit Frisbeepointille ja koko päivän touhunneille TD:ille. Tali on myös tällä hetkellä mielettömän hienossa kunnossa timminurmineen ja huikeine tii-alustoineen, joten siellä jos jossain kelpaa fribaajan olla ja nauttia.

Kisojen jälkeen myös sunnuntaina sää helli, joten taas oli pakko päästä Taliin heittämään kiekkoa. Heitot kulkivat varsin mukavasti, jopa niin mukavasti - että väylällä #17 napsahti Striker suorana foreheittona keskelle koria jääden kauniisti ketjuihin roikkumaan. Mahtava holari ja ensimmäinen Talissa, vaikka lähellä on pariin kertaan oltu. Viimeksi torstaina 20.8. avasin väylällä #5 hyssellä alarautaan. Toivottavasti (tämän vuoden toinen) holari saa vielä tälle kaudelle jatkoa. :)


perjantai 21. elokuuta 2015

Menestystä viikkokisoissa

Kolme viimeisintä viikkokisaa ovat menneet viime aikoina kerrassaan loistavasti:

  • 10.8. Kivikon viikkokisat -8 (puhtaasta ja tasoituksellisesta tuloksesta voitot)
  • 13.8. Talin viikkokisat -3 (tasoituksellisen voitto ja paikka Tallaajien viikkischamp-kisoihin)
  • 21.8. Talin viikkokisat -4

Kisaaminen ja heittäminen on tuntunut viime aikoina todella helpolta ja rennolta. Tuntuu siltä, että tiillä ei tarvitse avausta miettiessä tehdä mitään muuta kuin katsoa horisontista pieni tähtäyspiste, laittaa kiekko oikeaan lähtökulmaan ja tempaista kiekko ilmoille. Henkisellä puolella oppimista on tullut älyttömästi ja tällä hetkellä on sellainen tunne, että on oppinut hyväksymään kaikki heitot, niin hyvät kuin huonotkin, eikä täydellisyyttä voi vaatia.

Olen myös huomannut, että huonot heitot tai virheet on mahdollista nollata ja unohtaa hyvin nopeasti. Yksi suuri vaikutus myös esimerkiksi puttauksen parantumiseen on välinpitämätön suhtautuminen siihen. Se ei tarkoita sitä, että puttaaminen olisi höveliä tai sen tärkeyttä ei ymmärtäisi, vaan sitä, että putatessa kisatilanteessa pystyy puttaamaan samanlaisella rennolla intensiivisyydellä kuin reenatessa.

Kaikki nuo yllä mainitut mentaalipuolen kehitykset ovat kehittyneet todennäköisti pääosin siitä syystä, että kesän aikana on tullut luettua nipullisen verran Bob Rotellan golf-kirjoja. Täten on myös tullut pohdittua hyvin paljon kaikkia frisbeegolfin henkisen puolen asioita.

Näillä eväillä on mukava lähteä lauantaina Frisbeepointin Players Cuppiin kisailemaan ja kokeilemaan kevyin mielin kuinka pitkälle on mahdollista päästä!

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Fysiikkatreenit ja frisbeegolf - tasapainottelua näiden välillä

Tammikuun (2015) alussa aloitin Hipkon Performance Training -treenauksen ihan siitä syystä, että saisi kroppaan fyysisyyttä ja tietenkin myös sitä kautta etua heittämiseen. Lisäksi tavoitteena oli kuntouttaa heittokäden leikattua olkapäätä, jota on vuosia vaivanneet satunnaiset sijoiltaanmenot.

Seitsemän täyttä kuukautta on nyt tullut treenausta täyteen ja kyllä sitä huomaa selkeästi positiivista eroa aikaisempaan. Palautuminen on nopeampaa ja tänä kesänä on myös omat pituusennätykset menneet bäkkärillä uusiksi. Lisäksi fore lentää tällä hetkellä paikoiltaan apaut sen, mitä aikaisemmin kiskoin vauhtien kanssa. Tekemiseen on myös palannut terävyyttä ja napakkuutta. Leikatun olkapään kanssa olleet ongelmat ovat käytännössä kadonneet kokonaan ja lisäksi sen liikkuvuus on parantunut huomattavasti. Puttaaminen ja lähäröinti vaikeista asennoista ovat huomattavasti parantuneet jo pelkästään siitä syystä, että nyt jaksaa paremmin olla vaikeassa asennossa ja hakea heittolinjoja. En yhtään ihmettelisi, etteikö fysiikkatreenaus lisääntyisi myös frisbeegolf-harrastajilla tulevaisuudessa entistä enemmän, sillä siitä saatavat hyödyt ovat kyllä merkittävät.

Fysiikkatreenaus on kyllä myös vienyt omalla kohdallani hyvin paljon aikaa frisbeegolftreenaamisesta, vaikkakin käyn vain kahdesti viikossa heiluttelemassa rautaa 1,5h kerrallaan. Noiden huomattavan kovien treenien jälkeen ovat paikat usein olleet niin puhki, ettei samana iltana enää fribatreeneistä ole tullut oikein mitään. Välipäivinä paikat voivat vielä olla myöskin niin jumissa, että heittely ei hirveästi innosta. Täten olen ehkä osittain tänä kautena painanut frisbeegolffia liikaa fysiikkatreenien ehdoilla. Usein olisin voinut myös tulevia kisoja varten keventää treenejä, mutta mieli ei ole antanut aina periksi tehdä näin. Tämä onkin nyt laittanut pohtimaan, että varmaan järkevintä olisi kesä- ja kisakaudella ainakin jossain määrin keventää fysiikkatreenejä ja talvi vääntää rautaa kovemmin. Hyvähän tähän on jo viimeistään havahtua näin elokuun alkupuolella. 


Nyt onkin tarkoitus vaihtaa vaihdetta fysiikkatreeneistä enemmän kenttäheittelytreenaukseen, sillä sen vaikutukset runditulokseen ovat vaan yksinkertaisesti niin hurjia jo pelkästään siitä syystä, että luottamus kiekkojen käsittelyyn kasvaa.


Mitä tuo Hipko Performance Training sitten on? Se on ohjattua lihaskuntoharjoittelua, joka keskittyy keskivartalon treenaamiseen ja sitä kautta koko kropan lihaskunnon ja liikkuvuuden parantamiseen. Parasta siellä treenaamisessa ovat yksilölliset ja jatkuvaan kehitykseen tähtäävät treeniohjelmat, kova asiantuntijuus, ohjaus / opastus sekä tietenkin hyvä ja mukava meininki. Salilta lähtiessä on aina älyttömän hyvät fiilikset, vaikkakin usein puhalluttaa melkoisesti ja kroppa huutaa hoosiaannaa, mutta näin sen pitää ollakin. Kiinnostuneille löytyy salin esittelyvideo täältä: https://www.youtube.com/watch?v=uYUaieko7bM

Tämän hetkinen ohjelmani, tällä siis mennään seuraavat 8 viikkoa sarjoja, toistomääriä ja kiloja lisäillen:

Päivä 1:
Maastavetoa 4 x 4 x 140kg
Leuanvetoja 4 x 4 x 14 kg
GHR 3 x 8 (0kg)
Voimapyörää 3 x 8

Päivä 2:
Etukyykkyä tangolla 3 x 4 x 70kg
Yhden jalan kyykkyä 3 x 10 x (2 x 10kg kahvakuulaa)
Punnerruksia renkailla 3 x 8 (todella raskasta, mutta mahtavaa)
Turkkilainen ylösnousu 4 x 10kg (mieletön liike)

Veikkolan fribakaverikisat (post mortem)

Veikkolan fribakaverikisat menivät melkeinpä totaalisesti mönkään ja sorruin lähes kaikkiin mahdollisiin virheisiin, mihin pelaaja voi vain sortua. Pääsyy epävarmaan suorittamiseen johtui treenien vähyydestä ja heikosta luottamuksesta tekemiseen. Kävin kuitenkin kerran kiertämässä melkein koko radan ennen kisoja, joten varsin hurjaa kisa-asennoitumista... Valmistautumisesta kertoo sekin, että olin vahingossa jättänyt osan täysin oleellisista pelikiekoistakin pois bägistä pelkästään huolimattomuuttani - mitäpä sitä turhaan tsekkaamaan bägin sisältöä ennen kisoja... Treenaamattomuudesta aiheuti myös sellaista, että kun yritti keskittyä esim. kiekkojen lähtökulmiin, niin sitten jäi joku muu osio heitosta miettimättä ja tulos oli sen mukaista. Sinnillä kisat loppuun ja kotiin.

Mitä tein väärin:
* Muuttelin rundin aikana puttityyliä epätoivoisesti
* Ajatus ja sitoutuminen heittoihin puuttui lähes kokonaan, ja homma oli lähinnä "toi tonne" -tyyppistä suorittamista
* Lähäreissä pituuksien arvioiminen hankalaa, välillä lähäröin korin ohi 20m pitkäksi
* Touhuun ei meinanut saada millään iloa
* Kroppa vasta vähitelleen palautumassa kovista fysiikkatreeneistä. Paikat jumissa ja pehmeys oli kaukana tekemisestä.
* Väsytti aivan älyttömästi, eikä kroppaa ja mieltä meinannut saada hereille
* Kaikenlainen toistettavuus oli ihan poissa, johtuen varmasti yllä olevista asioista

Mitä korjattava seuraaviin kisoihin:
* Kenttätreeniä, sillä ei sitä heittämättä pysy tatsi tai kehity
* Keveämpää fysiikkatreenejä kisaviikoilla!